Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025


Lilli tattoo katvaa ylöt taivaateen. Silloinhan tulet jättiläistytöksi, pitemmäksi kuin pisin joulukuusi metsässä! Ei, ei, Lilli lentää näin! Tuo pieni keijukainen levitti käsivartensa ja heilutti pieniä käsiänsä ilmassa.

Suostumushuutoja kuului ja he oikein ilosta hykertelivät käsiänsä.

Tervehdittyänsä neitoja, Jaakko Worse aina ensimäiseksi meni konttoriin, joka oli perheen-huoneen takana; ovi siihen oli tavallisesti avoinna. Konttorissa hän tarttui almanakkaan, ja havaitessaan että sillä päivällä oli pyhän Krispinuksen tai pyhän Hieronymuksen nimi, oli hänellä tapana hieroa käsiänsä: "Kuolema ja kirous, senkö pyhimyksen päivä se olikin!

»Kiitoksia, kyllä tulen halusta», vastasi Maissi. Hän puki nyt vain toiset vaatteet yllensä, ja sitte neidot läksivät iloisina kartanoon. Näpsä seisoi pihalla, liikkumatta katsellen Maissia, mutta tyttöjen ohitse mennessä hän sanoi itseksensä: »Muotonsa on yhtä suloinen nyt, kuin hänen lapsena ollessaankin, vaikka minulle ei hän enää ikänä kurkota käsiänsä.

Ja niin sanoessaan hän ojensi valtavan käsivartensa, hevosenkengittäjän kädet, jotka kourivat ilmaa niinkuin kotkan kynnet. Hän oli ilmeinen työn vertauskuva siinä seistessään ja ojennellessaan käsiänsä ikäänkuin tarttuakseen kiinni kuulijoihinsa ja murskatakseen heidät. Minä huomasin jonkinlaista kokoonlyyhistymistä kuulijain taholla tämän mahtavan, uhkaavan vallankumouksellisen edessä.

Hän ei voinut pidättää epätoivon huudahusta; ja kun hän ajatteli, että hän nyt oli kaukana kaiken inhimillisen lohdutuksen ja osan-oton, jopa kaiken inhimillisen avunkin tuolla puolen, hänen järkensä näytti hetkeksi jättävän hänet, ja hän väänteli käsiänsä yksinäisessä ja melkein mielettömässä tuskassansa. Kauheata on kun mahtavan hengen voima pettää.

"Voi, minun äitini!" Nyt hän ehkä jo tiesi kaikki, ja kurotti käsiänsä tavoittaakseen poikaansa, joka vietiin yhä kauvemmaksi hänen tyköänsä.

"Minä en suinkaan enään näe paljon uusia kasvoja Trotwood'in sijasta, Wickfield", lausui tohtori, lämmittäen käsiänsä; "minä käyn laiskaksi ja kaipaan lepoa. Minä jätän kaiken nuoren väkemme kuuden kuukauden perästä ja rupeen levollisempaan elämään". "Niin olette yhä sanoneet koko näinä kymmenenä vuonna, tohtori", vastasi Mr. Wickfield. "Mutta nyt aion todella tehdä niin", lausui tohtori.

Hän kuunteli minua, niinkuin lapsi kuuntelee satua, nojaten kasvojansa käsiänsä vasten, syvät, kysyväiset silmät minussa kiinni, ja kun joskus pidin vähän väliä, hän yhä vaati: "Vielä, vielä no sitten?"

Kuten Jakob palveli Labania ihanan Rakelin tähden, niin palveli Kaarlo kornetti paroni K:ta, lievittääksensä Herminan vaivoja. Hän metsästi ja kalasti sekä toimitti varoja kyökkiin, ja vastuspa oli estää häntä olemasta kokkina takan ääressä, kun hän näki, miten Herminan täytyi lieden edessä polttaa ihania kasvojansa ja käsiänsä.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät