Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Kallista vähän tuota pullon suuta, niin saat parempaa ryhtiä no ota vaan, eläkä yhtään inkkaa, se on Koivuniemen Jussin parasta viinaa. Ell'et nyt hyvällä ota naukkua, niin, totta vie, pääkalloosi saat koko pullon. Kas niin vaan hih! kallista paremmin, no niin. »Tattis mamma, sanoi Lotan Mikko.» Kyllä sinusta miestä paisuu, kun vaan joutuu.
Olivathan nuot nepaimet käyneet yhtäläistä koulua, ja yhtäläiset olivat heidän käsitys-voimansa omaamaan koulunsa opetuksia, sen selvästi todistaa sekä Issun että Jussin ensimäinen tutkinto tuon koulun opista, jonka he kumpikin niin loistavasti ja niin suurilla tahi korkeilla arvolauseilla, melkein yksin ajoin suorittivat; siis kumpikaan heistä ei ollut toistansa korkeampi, vähempi tahi suurempi.
»Julman hyvät sillä olivat ruuat», todisti Antti, ja aina vähä väliä katsoa muljauttivat he Kaisaan ja iskivät toisilleen silmää. He istuutuivat kahvipöydän ääreen ja silloin laukesi asia yht'äkkiä aivan itsestään, kuin olisi se ollut valmiiksi kypsynyt. Antti kehotti silloin: »Ka istu sinä, Kaisa, vain sinne Jussin viereen!» Kaisaa kainostutti.
Mutta Antti muisti Jussin vanhan rakkauden, vertasi jo Kaisaa Hyvärisen tyttöön ja vastasi: »Eihän tätä Jussia ole surut painaneet. Ja mitäpä hän saisikaan surtavakseen, kun on miehellä talo semmoinen, että siinä ovat pitäjän paraat heinämaatkin ... varsinkin mitä luhtaniittyihin tulee.»
ANTTI. Terve! Mitä kuuluu? HOPPULAINEN. Rauhaa rapiata, leipää makiata, pojat kelpaavat niinkuin ennenkin. Vai mitä sanoo Helena? Katsopa, Antti, tuota tytärtäsi! Hän on kaunis kuin keväinen nauris, paistaa ja loistaa kuin Naantalin aurinko, kiiltää ja välskähtelee kuin Uskelan Jussin sormus. Ja Hoppulaisen kieli elää kuin kello vuohen sarvessa. HOPPULAINEN. Pisto tuli, vaikk'ei pystynyt.
Niin oli jo moni lapsi saanut paikan ja viimein tuli Luisulan lastenkin vuoro, Annan sai torppari Ketola, samasta kylästä kotoisin kuin lapsetkin. Sitten tuli Jussin vuoro ja juurikuin jo oli päätös tuumaisillaan, astui talollinen Mattila huoneesen, se isäntä jonka maan päällä Luisulan mökki oli. "Huutakaas nyt muonamiehenne poika", huudahti usea.
Mutta pianpa loisti taasen veitikan luonne sukkelan Jussin iloisilla kasvoilla, hän alkoi uudelleen laulaa lystiä laulua ja tarttui työhönsä. Seuraavana aamuna tuli pikku Jussi uudestaan alla päin paikalle, sillä hänen toinen kokeensa ei ollut onnistunut ensimmäistä paremmin, päin vastoin saattoi sen sanoa ihan onnistumattomaksi.
Oli nyt Jussin vuoro, mutta hänellä olisi muita tärkeämpiä toimia. Lauri oli usein ennen tälläisissä toimissa ollut Jussille avullinen, mutta nyt sattui hän olemaan pitkästä matkustuksesta väsynyt ja vieläpä vähän sairaskin, jonka tähden hän ei tällä kertaa ensinkään tahtonut suostua isännän pyyntöön.
Jo kysyi emäntä: »Vieläköhän tuo Jussi aikoo uusiin naimisiin mennä, kun se Loviisa vainaja kuoli?» Nyt oli Antti jo ylpeä asiastansa. Hän ei enää aikonut Jussin puolesta rukoilla. Jo kehaisi hän: »Tokko tuo Jussi jokaisesta huolinee, vaikka kyllähän semmoiseen taloon tulijoita olisi.»
Jussi katsoa tuijotti puhujaan onnellisen hymyllä ja tunsi suuren Jussin olevan erinomaisen viisaan ja sukkelan miehen, vieläpä hyvin ystävällisenkin, jota tulee innollisesti rakastaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät