Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
"Kaikissa tapauksissa viette hänet etelään, vai mitenkä?" kysyi mies edelleen. Haley ainoastaan nyykähytti päätänsä. "Jollekin maanviljelijälle vai kuinka?" "Niin, minua on pyydetty ostamaan jotakuta orjaa eräälle maatilalle ja sinne minä aion toimittaakin hänet. Hän on hyvä ruuanlaittaja ja hänen sormensa soveltuvat myöskin varsin hyvin kokoomaan puuvillaa.
Minulla on rauhallisempi olo täällä aluksen vieressä, virkkoi nainen, nousten seisaalle veneessä ja katsoen satamaan päin, ikäänkuin hänkin olisi odottanut jotakuta. Se ei jäänyt mieheltä huomaamatta, ja hän mietti hetkisen. Odotatteko jotain? kysyi hän vihdoin. Odotan. Ketä tai mitä, jos saan olla nenäkäs kysymään? Hä?... Odotan tavaroita, jotka minun on soudettava kaupunkiin. Mitä tavaroita?
Mellilä rakasti paljon hyvää kirjallisuutta, helppotajuistakin, jota hänen sopi ääneensä sisarensa kanssa vuorotellen lukea. Mutta ukko kaipasi jotakuta, jolle hän olisi saattanut tehdä hyvää.
Niin, niin, jatkoi ukko, keskeyttämättä työtään, kuu Bincentz vihaa jotakuta, ei hän malta mieltänsä ennenkun on saanut sen pois tieltä! Minua hän myös mielellään tahtoisi pois täältä, sillä hän huomasi että minä pidin Luckard'in puolta, ja hän luulee ettet sinä voisi olla niin uppiniskainen jos ei sinulla talossa olisi apua.
»Kun tulen tanssiaisiin tai yksityisiin seuroihin tai kylpypaikkoihin ja minä haen sellaisia tilaisuuksia, joissa naispuolista nuorisoa on koolla alan minä katsella ympärilleni, läpikäyn koko seuran silmilläni, haen sieltä jotakuta, joka voisi minua miellyttää.
Oli helmipussia tehtävä, telttoja paikattava ja repeytyneitä vaatteita paikattava; työskennellessään hän usein lauloi jotakuta laulua tahi virttä. Luonteeltaan oli hän iloinen ja raikas kuin peippo ja piti paljon laulusta. Hänen suloinen äänensä synnytti säveliä, jotka ilahduttivat Stanleyn sydäntä ja hetkeksi haihduttivat hänen huolensa.
" eivät voi", jatkoin, "lähteä teidän muististanne tämmöisenä hetkenä, pitäkäät tätä henkilöä edes semmoisena, kuin jotakuta, jota ette ennen ole nähneet, ja antakaat hänelle jonkunlaista apua!" Koko tämän ajan oli Mrs. Steerforth ollut muuttumatta, ja näytti siltä, kuin hän ei olisi voinut muuttua.
Mummo katseli minua niin kummastuneena, kuin olisi hän siihen asti luullut minun, pienen olennon, voivan ainoastaan laulaa eikä puhua, vielä vähemmin puhutella jotakuta. Ilse vetäytyi uudinten taakse ja viittasi levottomasti minulle, että olisin vaiti; hän pelkäsi, että minun äkkiarvaamaton ilmestymiseni jälleen saattaisi sairaan hourupäiseksi.
Korisi jossakin kuin kuoleva. Ullakollako? Lattianko alla? Niinkuin kuristettaisiin kurkkua, päästettäisiin hetkeksi henki kulkemaan, kiristettäisiin taas. On, niinkuin joku estäisi tulemasta sisään jotakuta, joka pyrkii sisään.
Oli hän myös puhuttelevinaan jotakuta hyvääkin ihmistä; sillä hän sanoi usein: te olette hyvä ja jalo, sen uskon, vaikka koko maailma teitä sanoisi pelkuriksi; te olette minun, ei teitä ota minulta muu kuin kuolema. Ettekö enemmästä selkoa saanut, kysäsi Saksmanni.
Päivän Sana
Muut Etsivät