Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Majori alkoi nyt näyttää Josefinalle valitun kohteliaisuuden ja sisarensa jätti heitä usein yksin. Josefina ei aavistanut mitään, vaan vastasi majorin aina enemmin merkillisiin silmäyksiin ja hyväilys-sanoihin teeskentelemättömällä ilolla.
"Se hartaus, johon tulisit vieressäni istuessasi, ei paljon arvoinen olisi. Muista mitä äsken sanoin. Paitsi sitä pitää meidän näyttämän rakkauttamme Jumalalle siinäkin, ettemme erou toisista Hänen lapsistansa; meidän pitää oleman yhtä nöyrät kun hekin, Oskari, eikä istua ensimäisinä tänä suurena juhla-päivänä." "Sinulla on aina oikein Josefina, teen tahtosi mukaan."
Josefina oli lempeä, valkea-tukkainen ja sini-silmäinen tyttö, kaikilta rakastettu, iloinen kun leivonen, verevä kun tuulen puuska keväällä, eikä vielä ollut koettanut elämästä muuta kun sen ihanuutta ja suloisuutta. Tulevaisuus hänelle loisti taivaan-kaaren kirkkaalla värillä; hän oli myöskin isänsä ainoa perijä. Oskari, niin nimitettiin nuorukainen, aikoi upsieriksi.
"Etkös luule, kultaseni, Jumalan olevan läsnä kaikissa tapauksissa, jotka Häntä mielyttää, jotka ovat tahtonsa mukaan?" "Luulen kyllä, mutta ajatelkaamme nyt ainoastaan Hänen päällensä!" "Sinulla on oikein, Josefina, niinkuin ainakin. Istummeko tähän penkkiin?"
Hänellä on siellä vielä pieni perintö, suku-kunnan-hauta, jonka seurakunta pitää voimissa, koska eräs esi-isistänsä sillä ehdolla oli antanut lahjoituksen kirkkoon." "Nyt sinulla taas on oikein, sisareni." Oskari ja Josefina saatettiin yhdessä suku-hautaan, Josefinan ainoa omaisuus maan päällä, ja jonka Oskari nyt sai naima-osaksensa.
Kun tultiin sisälle, nähtiin salissa jo moniaita vieraita ja nimismiehen poika Herpertti, joka oli kotona käymässä pääsiäisluvalla, koska sinä vuonna pääsiäinen oli niin varhain kuin olla voi. Hän oli lyseolainen, viidennellä luokalla. Tyttäret Josefina, Selma, Emma ja Martta seisoivat myös salissa, odotellen tuttaviaan isänsä nimipäiville. Vieraita saapui ehtimiseen.
Hän heitti kaikilla voimillansa ulos akkunasta laukun, joka putosi lumikinokseen. "Hiljaan! ota laukkuni!" Oskari kiiruhti täyttämään käskyänsä, ja samassa, kun hän kääntiikse jällen häntä kohden, hyppäsi Josefina rohkeasti alas akkunasta, joka oli jotensakin korkealla maasta.
Majori istui Josefinan vieressä ja katseli hetken hänen pieniä sormiansa, jotka työksentelivät niistin-liinan valmistuksessa hänelle. "Rakastatkos minua, Josefinani?" kysyi majori. "Paljon, paljon!" vastasi Josefina katsahtaen ylös lempeällä katsannollansa. "Tahdotkos tulla toiseksi vaimokseni ja ensimäiseksi rakastetuksi?"
Oskari nousi äkisti pystyyn sen kauniin lesken eteen, joka leikitteli hänen kaunitten kähäräinsä kanssa. "Ikinä en ele lankeeva häpeään, tätini, ja minulla on vielä niin paljon kuntoa, että taidan ansaita omani ja vaimoni jokapäiväisen leivän. Osaanpa opettaa määräys-opissa ja uusissa kielissä." "Ja Josefina kukatiesi opettaisi soitannossa!" sanoi leski ylenkatseella.
Josefina luottaa vissisti teihin ja koska teillä on niin jalo sydän, joka ymmärtää mitä rakkaus on; sanokaat hänelle, kuinka sydämellisesti häntä rakastan, etten taitaisi elää hänettä, että kohta tahdon häntä vaimokseni, että teen edestänsä kaikkia ja ettei hän ole kaipaava mitään elämän huvitusta kanssani."
Päivän Sana
Muut Etsivät