Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
"Sinä sitä olet ampiaispesä, ja mustalainen, päätappelija oikein!" "Kyllä minä sinut vielä kengitän!" Mutta kosinta jäi kesken, sillä samassa pistäytyi äiti tupaan. Ennen lähtöään ennätti Jojakim kuitenkin vaihtaa Annan kanssa vielä muutamia haukkumasanoja, joka vaan todisti heidän likeistä väliään. Sillä samalla vaihdettiin myös silmäniskuja, jotka puhuivat aivan toista kieltä.
Samalla tarjoutui hänelle hyvä tilaisuus tehdä kiusaa molemmille tyttärille. Hän painoi konttorin oven kiini, että makkara litistyi rakoon, väänsi pyörän oven taakse ja vilkutti sitte Annaa tuvasta eteiseen. Hänen nähtensä leikkasi Jojakim tyytyväisenä mukaansa sen osan makkaraa, joka oli oven ulkopuolella, pani sen taskuunsa ja meni mitään sanomatta pois.
Jos ne tytöt hyvinkin ottavat tuommoisia asioita lukuun?... Jojakim mietti tätä ja katsoi velvollisuudekseen syötyä lähteä vuorostaan hänkin Lehmäniemeen jos ei muun vuoksi, niin Joelin kiusaksi. Hän teki juuri niin, kuin oli ajatellutkin: meni Lehmäniemeen, istui penkille siellä ja katseli, piippua poltellen, talon tyttäriä.
"Onko henkiherra kotona?" "On, mutta se makaa." "Menkää herättämään, taikka minä menen." "Elkää Jumalan tähden! Herra on ruokalevollaan." "Olkoon vaikka millä, mutta noustava sen nyt on." Jojakim alkoi kiskoa nauhasta, niin että kello oli vähällä haleta. Piika kyllä voivotteli ja siunaili mokomaa "mustalaista", mutta huoliko tämä siitä.
Rippikoulussa oli hän kuullut kerrottavan hurskaasta Jaakopista, joka joutui pahaan pulaan, kun hänelle työnnettiin kaksi sisarusta. Ennen olisi Jojakim kuitenkin ollut hänen sijassaan, sillä Jaakopille ei tullut muuta vahinkoa, kuin että menetti aikaa, sillä lopulta sai hän periä molempain tyttärien osan. Mutta tässä oli vaikeampi tapaus ratkaistavana.
Päästyään maantielle, juohtui hänelle mieleen, että nyt sopisi hyvin käydä yksin tein henkikirjurin luona tuumaamassa siitä Jepen verottamisesta. Matka sinne ei ollut pitkä, ja nyt olivat kerran semmoiset vaatteet yllä. Hän meni siis sinne. Ulko-ovi oli kiini, mutta Jojakim näki siinä riippuvan nauhan ja alkoi siitä vetää. Sisäpuolella helisi kello. Piika tuli aukasemaan.
Kun ei hän edes muistanut sitä lyödä korvalle! Piiskan siima oli hänellä vielä kätensä ympäri käärittynä. Voiton merkkihän se oli tavallaan, mutta huononlaisen voiton. Ulos ovesta oli joutunut mies... Ja se kirveli sydäntä kuin suolavesi haavaa. Kotiin tullessa oli Jojakim melkein yhtä harvapuheinen kuin Joel kerran ennen. Kysymykseen: "Missä sinä kävit?" vastasi hän: "Kävinpähän vaan."
Tultuaan eteiseen huomasi Jojakim konttorin oven olevan raollaan, ja raosta jotakin mustaa. Tarkemmin katsottuaan huomasi hän sen olevan makkaran. Ja makkaran toisessa päässä hän arvasi olevan Marin, talon vanhemman tyttären. Makkara oli luonnollisesti aijottu hänelle lahjaksi. Mutta Jojakimin rehellinen sydän ei suostunut sitä vastaanottamaan ihan kahden kesken.
Päivän Sana
Muut Etsivät