Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Peläten, että loukkaisin häntä, jos jatkaisin tätä keskustelua, kun hän huoli siitä niin vähän, jatkoin sitä vaan ajatuksissani, sillä välin kuin astuimme tietämme vielä ripeämmin, kuin tähän saakka. "Täytyy taklata se uudestaan", lausui Steerforth, "ja minä jätän Littimer'in jälkeeni katsomaan, että se tehdään, ja ilmoittamaan minulle, milloin se on aivan valmiina.
Mutta jos ihmiset olisivat niin viisaita, etteivät ne enää alkaisi sotaa? jatkoin minä itsepäisesti. Se on mahdotonta sanoi isäni, ja siten oli keskustelu jälleen tullut vanhoille poluilleen, jotka aina antoivat aihetta sanan vaihtoon hänen ja minun välillä. Isälläni oli muutamia lempitodisteita sodan hyväksi, joita oli aivan mahdoton kumota: 1.
Tämän minä miesteni avulla ensin vedin veteen; hankin sitten purjeita siihen ja läksin Kökar'iin, koska oli hyvä tuuli sinne. Mainittuun paikkaan jätin laivan talveksi ja jatkoin matkaani Föglön taloupoikais-veneellä. Kapteeni Möller'in seurassa, joka asui Stentorp'in kartanossa, läksin sitten maaherralle ilmoittamaan että 24,000 vihollista oleskeli Turussa.
»Pysyäksemme asiassa», jatkoin, »täytyy minun sanoa, että vaikka eivät teidän tunteenne olisikaan olleet yhtä tärisyttäviä kuin minun, mahtoi kuitenkin tuntua hyvin kummalliselta, että mies, joka kuuluu toiseen vuosisataan ja on jo satasen vuotta ollut näköjään kuollut, virvotetaan jälleen elämään».
Vielä en ollut hänen puoleensa katsonut, vaan jatkoin: "Se ei ollut siitä, josta Jack erittäin puhui minulle, vaan se oli muista rahoista, jotka sinä olet lainannut hänelle, ja jotka minä tahtoisin vähitellen maksaa takaisin."
Penkille asetuttuani keppuroin ja valittelin yhä äänekkäästi. Sotamiehet, jotka olivat jo asettuneet makuulle, alkoivat kiroilla ja haukuskella. Jatkoin vain ujellustani, kunnes eräs heistä tuli ja tyrkkäsi minua kylkeen sanoen: »Mene matkaasi, senkin hirtehinen, eihän tässä saa untakaan silmiinsä!» Juhokin auttoi minua hätäillen jalkeilleni ja alkoi taluttaa ulos.
Minä aloin jo käsittää ja jatkoin: "Ja kun äiti antaa nisuleivän ja paljon voita sen päälle ja pyhinä meillä on rusinasoppaa ja lettuja kermahillon kanssa ja kun minulle tulee hyvä mieli, kun on ollut paha mieli." "Jospa niinkin, jospa niinkin, näytpä tietävän." Olin juossut, reputtanut hänen vierellään maantielle saakka. "Tässä talossa on semmoinen hyvä haltija, eli toisin sanoen henki.
Minä pyysin häntä hartaasti ettei hän heittäisi kärsimystänsä, vaan antaisi minun lopettaa kertomuksen; ja huomattuansa ettei hän enään minua keskeyttäisi, jatkoin minä selvitystäni siitä mitä minulle oli edelleen tapahtunut maanalaisten parissa ollessani, kerroin hänelle monet vaihtelevat seikkailuni ja viimein kuinka minä olin tehnyt suurimman yksinvallan, mitä milloinkaan on maailmassa ollut olemassa.
Mutta sitten tuli vakinainen vedenalainen este, nimittäin Hamre. Silloin enteet muuttuivat. Hän kävi ensin niin huolestuttavan ankaraksi suupielistään mutta ei kuitenkaan enemmän kuin aivan papillisesti , ja hänen silmänsä alkoivat katsoa kauvaksi minun ylitseni. Nyt se alkaa, minä sanoin itsekseni, mutta jatkoin.
Samalla huomasin itseäni ympäröivään miesjoukkoon ilmestyneen renki Matti Juhonpojan, joka kaksi vuotta sitten palveli maisteri Pihlmannilla Perniössä ja jonka lapselle minä kerran paikkakunnalla retkeillessäni olin ollut kummina. Hänet nähtyäni jatkoin minä samaan hengenvetoon: »Ja jollette usko, niin kysykää tuolta Matilta, kyllä hän minut tuntee»
Päivän Sana
Muut Etsivät