Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
James Playfair jakoi nyt viimeiset käskynsä ennen lähtöä. Onko meillä tarpeeksi asti kova höyryn voima? kysyi hän ensimäiseltä perämieheltä. On, kapteini vastasi Mathew. Hyvä, nakatkaa kiinnitysköydet irti. Käsky toteltiin hetikohta. Ruuvit pantiin liikkeelle. Delphin pyyhkäisi satamassa olevain alusten sivu ja katosi kohta ihmislauman näkyvistä, joka nyt lähetti sille viimeiset hurrahuutonsa.
Tämmöinen oli hänen tuumansa, kun sitä vastoin nuorella tytöllä ei ollut muuta tarkoitusta kuin tavata isänsä ja olla hänen vankeudessaan osallisena. Crockston koettikin kaikin mahdollisin keinoin ahdistella James Playfairiä. Hän oli jo purkanut luotansa koko joukon keinoja, kuten olemme nähneet, mutta ei ollut vihollinen vielä antannut, päinvastoin.
Sillä aikaa työntyi Delphin aika vauhtia Atlantin yli, jonka aallot pieksettiin kaksinkertaisen ruuvin alla, ja ainoana tehtävänä laivassa oli tarkka vahdinpito. Päivällä jälkeen sen näytelmän, joka teki lopun miss Jennyn tuntemattomuudesta, käveli James Playfair pikaisilla askelilla edes ja takaisin peräkannella.
Minä olen itse viime päivinä toimeenpannut muutamia tutkimuksia, mutta, kuten pelkään, ilman tulosta. Vain yksi seikka näyttää aivan varmalta, se nimittäin, että lähin perijä herra James Desmond on vanhanpuoleinen, lauhkea-luonteinen herra, ja että hän ei ole pannut toimeen tätä vainoamista. Minä melkein luulen, että voisimme jättää hänet kokonaan pois laskuistamme.
KUNINGATAR. Oi, että uskalletaan minulle tämmöistä sanoa! LINDSAY. Entiset. LINDSAY. Ruthwen, he ovat päässeet pakoon! Ken? Kuka? LINDSAY. James Melwill, Atholen kreivi! RUTHWEN. On yhdentekevä, kun ei vaan Bothwell... LINDSAY. Bothwell myöskin. Hän on hypännyt maahan toisen kerroksen ikkunasta. RUTHWEN. Hänen jälkeensä, hänen jälkeensä! LINDSAY. Tule itse antamaan käskyjä; täällä on taistelu.
Kah, kun luulin teidän jo menneen ja jo olevan Charlestonin vesien ahtailla suilla. Ei, vaan minä olen valmis purjehtimaan ... ja minun pitäisi jo olla matkallakin ... mutta... Mutta? ... kysäsi patrullin johtaja kiihkeästi. James Playfairille pisti yht'äkkiä ajatus päähän ja hän vastasi: Eräs matruuseistani istuu vankina linnassa ja minä olin tosiaankin unhottaa hänen tänne.
Ja minä pelkään, että ennen aamua täälläkin on oleva hirveä myrsky. "Nämät olivat viimeiset sanat, jotka James Lawrence kirjoitti, arvoisat herrat.
Tätä arvelutti hetkisen aikaa vastaisiko, mutta sitte sanoi hän vakaalla äänellä: Kapteini, haluaisin puhutella teitä kahdenkesken. John Stiggs'in tätä pyytäessä James Playfair piti alinomaa silmänsä häneen luotuina.
Juuri samassa ja ikäänkuin James Playfair itse olisi komentanut: tulta! valaistiin taivas kolminkertaisella tuliviirulla. Hirmuinen pamaus kuului, jota seurasi ratina laivalla. Tällä kertaa osasivat sanoi Crockston. Mathew huusi kapteini ensimäiselle perämiehelle, joka seisoi keulan puolessa kuinka kävi? Klyyväri-puomi meni mereen. Saiko kukaan haavaa? Ei, kapteini.
James ei ollut juuri mielissään, kun hän kerta sai tietää, että hän oli jutellut lapsille, kuinka hän oli venemiehen tytär ja kuinka hän oli pitkiä aikoja sitten omassa maassaan juoksennellut rannalla, niinkuin he". Voi Em'ly! Onneton kaunotar! Mikä kuva nousi eteeni!
Päivän Sana
Muut Etsivät