Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Vaikka he rakkauteni arvottomana jalkainsa alle polkisivat, vaikka tylynä minut luotansa työntäisivät, minä en sittenkään muuta voi. Kotini Soinamossa, rakas, kaunis kotini, omaiseni ja ystäväni, joista kaikista nyt olen eroitettuna, minä en ikinä voi heitä unhoittaa.
Ellei Martti mestari olisi tukenut vaimoa, olisi hän surusta ja liikutuksesta voimattomana kaatunut hänen jalkainsa juureen. Vanhimmat pojat riippuivat kiini Martti mestarin nutussa ja molemmat nuorimmat, jotka Roosa oli ottanut syliinsä, ojensivat käsiänsä hänelle, juuri kuin olisivat he ymmärtäneet kaikki.
Suuri joukko hovipalvelijoita piti huolen kaikista noudatettavista juhlatempuista; itse keisari ei enää tyytynyt entisten hallitsijain purpuraviittaan, vaan koristi otsansa valkoisella helminauhalla, ja kuka ikänä pääsi häntä lähestymään, sen täytyi itämaisen tavan mukaan langeta kasvoillensa hänen jalkainsa juureen. Eittämättä Diokletianus kuitenkin saattoi järjestystä hallintoasioihin.
Koskaan sen säteet eivät liene kohdanneet maalarin siveltimelle sopivampaa ryhmää siinä oli nuori Ione, kukkeimmillaan oleva kaunotar istumassa tulen ääressä; hänen rakastajansa, joka jo näytti unohtaneen velhon läsnäolon, hänen jalkainsa juuressa, häntä katselemassa ja sulosanoja hänelle kuiskailemassa; vähän matkan päässä kalpea pelästynyt orjatar ja hirveännäköinen velho kuolettavin silmäyksin heihin tuijottamassa.
Hän lähettiin otsalleen, jonka hän loukkas kiviseen permantoon niin, että veri virtas hänen kasvojansa myöten. Hänen esisäinsä jumalat, lum'aavikon autuus ja koko maailman ääretön kaikkius vetäytyivät hänen luoksensa. Tunturin alkehishenget täyttivät vankilan, nämä marsivat hänen jalkainsa yli, nämä pieksivät noitarumpua, he lauloivat laulujansa, he tarttuivat hänen sieluhunsa.
"Pelkäsitkös?" kysyi hän kiusotellen. "Kyllä." "Miks et kirkunut?" "Minä en kiru koskaan." Kun kreivi Vasili tunsi vakavan maan jalkainsa alla, oli hän hervoton ja voipunut.
"Rientäkää puuvarustukseen niin pian kuin mahdollista", kuiskasi hän Mabelin kumartuessa alas häneen päin. Sankarittaremme käsitti nyt täydellisesti vaarallisen asemansa sekä ripeän päätöksen tarpeellisuuden. Pikaisella silmäyksellä saatuansa vaakuuden siitä, että ruumis makasi hänen jalkainsa juuressa, pakeni hän puuvarustukseen, joka oli ainoastaan muutaman minuutin matkan päässä.
Hän muisti, että Lygia kerran, Crispuksen uhkaamana, niinikään oli heittäytynyt hänen jalkainsa juureen anomaan lohdutusta. Hän oli silloin nostanut ylös tytön pään ja silittänyt hänen päätään. Samoin teki hän nyt Vinitiukselle. "Poikani," sanoi hän, "minä tahdon rukoilla hänen puolestaan, mutta muista, mitä vasta lausuin heikkouskoisille: että Jumala itse kärsi ristin tuskat.
Hän tunsi, kuten sanansa kuuluivat, vasta täällä taas maata jalkainsa alla; eihän kauneuden aistista ollut mitään sanomista, mutta hän puolestaan olisi koko linnan näin koristanut. Täällä ympäröi häntä tuo muinoinen aika, vaikkapa kaikki olikin taitavaa mukailua vaan.
Onnellinen se, joka ikuisesti saisi sulkea hänet syliinsä, varjella häntä kaikesta pahasta, raivata tien hänelle ja levitellä ruusuja hänen jalkainsa eteen. "Tämänhän minä saan kantaa", hän otti vasun Marialta. "Mutta se on kovin painava." "Neiti Linden olisi pitänyt sanoman: kiitos, mielelläni, se on todellakin kovin raskas."
Päivän Sana
Muut Etsivät