Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Nyt on ukko hakenut ja saanutkin postinhoitajanviran, sanoi kenraali Jakobsstege protegé'ellensä.
Kun kenraali Jakobsstege tuli tarkastusta pitämään, saattoi jo luutnantti Suudler'in käytöstavasta huomata, ett'ei kapteeni eikä luutnantti Berndtsson olleet hyvissä kirjoissa kenraalin luona. Luutnantti Sundler oli yksi niitä verrattomia armon taskutermometeriä, jotka ovat niin oivallisia avata, jos tarvitsee tietää, mimmoisissa kirjoissa on.
Vuosi kului mutta ei sanaakaan Fransista. Hän kirjoitti ystävillensä, kertoi tietävänsä asian; mutta ei vastannut mitään. Oli Tammikuussa 1835 tuo suuri päivä. Kenraali Jakobsstege, joka nyt juuri mietiskeli, mikä olisi parempi, läänin hallitseminen vai postikonttoorin, oleskeli Tukholmassa. Hän oli väsynyt aseitten kalskeesen ja tahtoi vetäytyä takaisin lepoon.
Siis voisi Valdemarsborg taasen tulla erään kenraalin käsiin. Kenraali Jakobsstege hymyili. No niin, se taitaisi todellakin tapahtua. Mutta silloin ei taida kenraali pitää kaikkia niitä kummallisia tapoja ja pitoja, joita vanha kreivi on käyttänyt. Hän oli muuten eräs niitä vanhoja Mecenatereja tai kumminkin tahtoi hän näkyä niistä. No niin me saamme nähdä.
Nuo Olivesköld'it olivat olleet kummallisia nuppia, ja kenraali vainaja oli sitäpaitsi palvellut paljaasta sotamiehestä ja mennyt vallan toista tietä, kuin tuo kenraali Jakobsstege oli mennyt tai aikoi mennä. Eipä Jakobsstege voinutkaan siihen mitään, että teiden täytyy olla erilaiset. Kenraalin astuessa etuhuoneesen, oli siellä jo muutamia sukulaisia.
Kenraali Jakobsstege oli yksi niitä miehiä, joista entiset ajat olivat rikkaat, nimittäin sellaisia, joita käytetään kaikkialla, sen ohessa kun ei muita käytetä juuri mikinkään tai kumminkin niin ahtaissa piireissä, ett'ei heidän kelvollisuutensa koskaan voi tulla tilaisuuteen näkyä.
Niin, nuori Jakobsstege matkusti tuossa seudussa ja muutti kyytiä kestikievaritalossa. No, hän oli kuullut monta kertomusta vanhasta kreivistä, ja silloin sai hän nähdä erään talonpojan rengin, joka näytti tavattoman lihavalta ja väkevältä, niin huvitti hänen sanoa: kuulutko sinä Valdemarsborg'iin. Tuli myöntävä vastaus.
Nämät olivat häät Valdemarsborg'issa, joista sitten pitkät ajat seudun akat puhuivat, lisäten: "Kahta niin kaunista morsiusparia, kuin Valdemarsborg'issa oli, saakin hakea." No, luutnantti on ollut tuolla Valdemarsborg'issa? kysyi kenraali Jakobsstege lemmityltänsä luutnantti Berndtsson'ilta, sittenkun tämä oli palannut Tukholmaan ja käynyt kenraalin soirréessa. Olen, herra kenraali.
Juuri niin ajattelin minä, jatkoi nuorukainen; juuri niin ... juuri niin. Onko luutnantti likeisemmässä tuttavuudessa luutnantti Berndtsson'in kanssa? kysyi kenraali Jakobsstege ajutantiltansa. Olen, herra kenraali. Minä näin hänet viime supéella Anton'in luona. Hän näkyisi olevan kunnioitettava nuorukainen. Niin.
Ja niin... Odota vähän, lisäsi hän, juosten ulos ja hän tuli takaisin Raamattu kädessä. Ja, niin on kerrottavana, että Valdemarsborg'in fideikommissikirjeen kodicilli on avattu. Ja Jakobsstege? Mitä vielä! No, mitä sitten? Niin näes, Emili, mikä on tuo nimi, jonka on tällä kannella? kysyi notarius, ja hänen silmänsä kipenöitsivät nimettömästä ilosta, mitä on tässä?
Päivän Sana
Muut Etsivät