Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Jakobsson purskahti nauruun. "Ha! ha! ha! Kylläpä sinä vielä olet sama Pertti Månsson kuin ennenkin ja minä rupean uskomaan, että p le meni sinuhun muutamaksi hetkeksi, mutta että hän nyt taas luopuu sinusta!" lausui hän pilkaten. "Kuinka sen asian lieneekin laita, siitä en huoli päättää; se vaan on varma että jätän kaiken kunnian tästä yrityksestä sinulle.
Ja vielä tällä hetkelläkin, olen vakuutettu siitä, että minä tällä kujeellani joudutin hänen hallituksesta-luopumis-ajatuksiansa". "Siitä minäkin olen varmasti vakuutettu", lausui eversti Stålsköld. "Mutta missä ihmeellisessä paikassa te olitte piilossa, kun en minä, vaikka tarkasti etsin, voinut löytää vähintäkään jälkeä teistä?" Jakobsson rupesi nauramaan.
Jakobsson tarttui kolkuttimeen ja koputti sillä kolme kertaa porttia vastaan. "Onko sinun aikomuksesi kutsua kaikki lähitienoilla asuvat ihmiset tänne, koska niin ankarasti kolkutat?" kysyi Pertti Månsson hämmästyneenä. "Se kai, mikäs muuten" vastasi Jakobsson nauraen.
Jakobsson katseli liikutettuna kalvennutta nuorta sotilasta, kun tämä makasi silmät ummessa, enemmän kuolleen kuin elävän näköisenä. "Kuinka on, tohtori? Onko teillä mitään toivoa hänen paranemisestaan?" kysyi hän. "Siitä en voi sanoa mitään varmaan, ja Herramme ainoastaan tietää päätöksen! Mutta kyllä kallistuu vaakalautanen enemmän kuolon kuin elon puolelle.
"Tehkäämme niin", vastasi Pentti Esanpoika. "Ja minä koetan toista annosta. Joll'ei se auta, silloin en tiedä mitään keinoa". Sill'aikaa kuin hän valmisti lääkettä, ilmoitti Jakobsson hänelle aikomuksensa lähteä kaupungille.
"Emmekö voisi! huudahti Jakobsson kiivaasti
Oi Jumala, miten hirveät ajat." "Upseeri! Sitten rupean ymmärtämään, ehkä on tämä ilkiö yksi murhaajista, joka on saanut surmansa, ja tuo upseeri on oikea uhri. Katsokaammepa." Nämät sanat lausuttuansa lähestyi Jakobsson toista kaatuneista ja kumartui hänen puoleensa. "Miekkaa pitää hän vielä suonenvedontapaisesti kädessään. Aavistukseni toteentuu.
Hänen Majesteettinsa vaati meiltä silloin sen lupauksen, ett'ei enää oteta puheeksi ruununtilojen peruuttamista näillä valtiopäivillä, sillä hän väitti että tämä kysymys koskee hänen majesteetti-oikeuksiansa. "Ai'otteko pitää tämän teiltä vaaditun lupauksen?" kysyi Jakobsson. "Ai'omme" vastasi Pertti Ersson vakaalla äänellä.
"Ilman minutta olisitte auttamattomasti olleet hukassa! Tekö olittekin juuri tuo edelläni kiiruhtava ratsumies, jonka kiireestä minulle jokaisessa pysähdyspaikassa kerrottiin! Se asia, jota toimitatte, on uhkarohkea!" "Mutta mikä on syynä siihen, että te, ystävä everstiluutnantti, olette Kalmar'issa?" kysyi Jakobsson.
Tämän kohta tajusivat toverimme Jakobsson ja Månsson. He pysähtyivät tutkimaan miltä kohdalta he helpommin voisivat jo mainitulla tavalla raivata itsellensä tietä. Ett'ei uteliaisuus ollut johdattanut heidän askeleitansa tännepäin, sen saattoi nähdä siitä, ett'ei tuo muhkea, valaistu palatsi ensinkään vetänyt heidän huomiotansa puoleensa. Eivät he myöskään pyrkineet ruoka- ja viinapöytien luo.
Päivän Sana
Muut Etsivät