United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mari istui kivellä, Severi oli ruohosella hänen vieressänsä. Hän tarttui Marin käteen: "Tiedätkö mitä, Mari, minä olen perinyt puolen isäni luonnosta?" "Sen jäykän puolen, joka on käskevä ja komentava, niinkö?" "Oikein arvattu!" "Ja toisen puolen luonnostasi?" "Olen perinyt äidiltäni." "Lempeän ja rakastavaisen."
He eivät silloin onnistuneet, ja kuka tiesi milloin he tekevät toisen ja kenties hirveämmän yrityksen. Hän ei voinut mennä appensa tykö, varoittamaan häntä, sillä hän tunsi hänen jäykän luontonsa ja pelkäsi tylyä kohtelua. Jos mitä tietä hän olisi ajatellut appensa pelastusta, ei hän mitään varmaa keinoa löytänyt. Eräänä päivänä tuli Korpelan isäntä Tinttalaan.
Hän siis rohkeni jatkaa kyselevää keskusteluansa niinkin jäykän ja miltei ylpeän miehen kanssa kuin Siuron rusthollari oli. Ja rusthollaria taas, vaikkei hän neuvoa kysynyt juuri keltään, ei ensinkään pahoittanut, että hän sai vähän purkaa ajatuksiansa niissä asioissa, jotka hänen mieltänsä painoivat, semmoiselle miehelle, josta hän tiesi, ettei se keskusteluja kantaisi sen pitemmälle.
Hän iloitsi siitä että kukaan ei aavistanut, miten runollinen tunne-elämä piili tuon jäykän kuoren alla, jossa päinvastoin olisi luullut ajatusten ja tunteitten olevan yhtä hyvässä järjestyksessä kuin kirjojen ja paperien hänen laatikoissaan.
Nyt nähkääs, kuinka itseni ma tyhjään: Pois raskaan taakan annan päästäni, Pois kädestäni jäykän valtikan, Pois vallan kopeuden sydämmestä. Voiteeni huuhdon omin kyynelin, Pois kruununi ma omin käsin annan, Pyhän arvoni ma omin kielin kiellän, Lupaukset, valat omin suin ma päästän. Pois vannon kaiken majesteetin loiston, Maat, saatavat ja verot luovutan, Epuutan käskyt, säännöt, asetukset.
Hän kiinnitti minuun jäykän elottoman katseensa, sillä välin kuin joku, jota minä en voinut nähdä, hänen jaloissaan esti häntä kalliolle pääsemästä ja pelastumasta. Näytti siltä, kuin hän olisi tahtonut sanoa minulle jotakin.
Näin sanottuaan poistui porvari tehden jäykän kumarruksen, joka tuskin olisi katsottu riittävän syväksi pikkukaupungin pormestarinkaan edessä. Kreivi rypisti otsaansa. Aina taipumaton! jupisi hän. Frölich on oikeassa; nuo rihkamaruhtinaat alkavat paisua meitä ylemmä. On jo aika masentaa heidän pöyhkeytensä. Mies on saatava meidän mieheksemme; hänellä on hallussaan kaksi kolmattaosaa säädystään.