United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli vuoden 1867 talvi noin puolivälissä. Ankara talvi se oli, jopa niin ankara, ettei se mene koskaan pois mielestäni. Ei muuta kuin pyryä ja pakkasta, pakkasta ja pyryä. Parikin viikkoa kesti järkähtämättä yhtämittaista neljänkymmenen asteen pakkasta, ja tavasta tuli taivaan täydeltä myrskyn kanssa lunta, niin ettei eteensä nähnyt.
Oikoinen selkä oli koukistunut, ruskeat hiukset olivat valkoisiksi tulleet. Kraataritäti koetti vääntää ovensa lukkoa, vaan se oli ruostunut ja kankea eikä tahtonut aueta. Niemen ukko katseli järkähtämättä tätiä siksi, että tämä hänet huomasi. Sitte hän läheni kysyen: »Tunnetteko vielä minua?» Täti katseli ukkoa ja sanoi sitte: »En tunne.»
Koska tie Baseliin kuitenkin oli auki, niin pysyi Vendale järkähtämättä päätöksessään matkustaa eteenpäin, ja Obenreizerin päätös oli tietysti sama kuin Vendalen, sillä nyt hänen oli noista kahdesta valitseminen, joko jäädä elin-ajakseen onnettomaksi taikka hävittää se todistus, jonka Vendale vei muassaan, jos vaikka tähän tarpeesen täytyisi murhata Vendalen.
Ja siinä päätöksessä järkähtämättä pysyn. JUSSI. Mitä se hyödyttää, pappa? Vanhat totuudet kun kerran ovat tuomitut kuolemaan PASTORI. Niinpä kuolen minä niiden kanssa. Ja nyt, valitse sinä! Tahdotko olla oikean asian puolella, vai menetkö vastustajain riviin? JUSSI. Minulla ei ole teidän uskoanne, pappa. Katsantotapani on tykkänään toinen.