Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Tuli eteeni aavakonlainen louhikkosekamaa, jossa huomasin ihmisenjälet poikkiteloin edessäni. Ensi katseella heti näin, että on omat jälkeni. Pahasti jysähti sydämmeni, kuumaksi karahti koko ruumiini. Siihen ällistyin seisomaan, katselin niitä jälkiäni, en tahtonut uskoa, että olivat omat jälkeni.
Eikös se ollut niin isälläkin äiti puhui jotain siihen tapaan? Ja isän-isällä niinikään?» »Sinä nyökäytät päätäsi ja viittaat minua katsomaan takaisinpäin polkuihin, joilla minä näen omia jälkiäni. Minä tottelen, tietysti, ja kunnioitan sinua siitä että niin teet, etkä rupea saarnaamaan synnistä ja taivaasta ja helvetistä siinä tapauksessa sinä saisit tehdä tilisi yksin!
Saunassa oli iso suolapussi, vanha pata ja tulukset, jotka kaikki tulivat hyvään tarpeeseen. "Yhtään ihmistä en ole nähnyt sitte kuin pääsin hirrestä. Talvella havaitsin saunan läheisyydessä suksen jäljet, varmaan jonkun metsästäjän, jos hän huomasi minun jälkiäni, sitä en tiedä. Joitakin lintuja ja kaksi peuraa sain ampua, niitten lihalla olen elänyt tähän asti.
Sa toisen sanot tulevan kyynelistä? Mutta toinen?» »Iloni ovat kysymykses kaikki», hän lausui, »vaan tuon punakuohu-virran ois luullut vastaavan jo toiseen sulle. Letenkin näät: et alangossa täällä, vaan siellä, missä sielut peseytyvät, kaduttu, poistunut kun syy on kaikki.» Hän vielä virkkoi: »Nyt on aika meillä tää metsä jättää. Seuraa jälkiäni, tien antaa äyräs meille, jok' ei hehku,
Suinpäin ja umpimähkään loikkailin minä eteenpäin minkä puutuneet jalkani, pimeys ja louhinen maa suinkin sallivat. Mutta pimeydestä oli minulle enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä vainoojieni oli siten mahdoton seurata jälkiäni.
Minkä käärme purtuansa, Kuoltuansa sen tämäkin Muistoja minulle jätti. Mutta nyt vapaana seison, Tien alussa, työn alussa, Itse käskijä omani, Itse käskyntäyttäjäni, Kypsi uusihin tekoihin, Kostotöihin. Salot laajat on samota. Nyt sotajalalla seison: Maailma minua vasten, Minä vasten maailmata. Metsästä kuuluu: "Täällä, täällä! Hän on täällä!" Nuo ovat isännän koirat, Nuuskivat mun jälkiäni.
Kepeä oli mieli, ja olihan sitä vähän ulkonaista koreuttakin. Niin sitte kävi, että jouduin oikein pahaan paikkaan, nälkäisten herrahunttiloiden kynsiin. Pääsin kuitenkin pakoon, mutta eräs heistä seurasi jälkiäni, ja minä poloinen otin uskoakseni häntä. Rakastin niin rehellisesti kuin sellainen lapsiraukka osaa rakastaa ja luotin siihen, mitä hän minulle syötti.
KERTTU: Kuka? LALLI: Hän etkö kuule? Hän ei vielä löytänyt minua. Hän ei nähnyt jälkiäni. Hän ajaa ohitse. Miksi ei kukaan anna minulle juoda? KERTTU tarjoaa haarikan hänelle. LALLI juo ahnaasti. KERTTU: Mistä tulet? Missä olet ollut? Metsä otti minut. KERTTU: Metsä? LALLI: Kotavuori käski, Lapinkorpi tuli kohisten takanani. KERTTU: Sinä edellä menit? Minne?
Turvassa en kuitenkaan ollut näillä tienoin, sillä päivän valjetessa saattaisivat he helposti seurata jälkiäni ja joko suksilla tai hevosilla minut piankin tavoittaa, Riensin sen vuoksi yhtä menoa eteenpäin, ja etten eksyisi samalle paikalle takaisin, koetin puiden asentoa tarkkaamalla pitää suuntaa pohjoista kohti.
"Kerran tulin kulkeneeksi muutaman sadan askeleen jälkiäni takaisin ja sain silloin tietää, että kaksi leijonaa salaa hiiviskeli jäljestäni; niiden käpäläin sijat olivat selvät, aivan verekset, ja koska en millään mahdollisellakaan menestyksen toivolla voinut yksinäni käydä heidän kimppuunsa, niin olin pakoitettu kiipeemään lähimmäiseen puuhun, kunnes pedot olisivat lähitienoilta lähteneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät