Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Jäätyään yksin, tunsi Robert heti kalvavia tunnonvaivoja siitä, ettei hän ollut kohdellut nuorta rouvaa, niinkuin hänen olisi pitänyt, että hän oli loukannut häntä tylyydellään ja ehkä karkoittanut tunteen, jossa, niin pintapuolinen kuin se olikin, kuitenkin olisi voinut kätkeytyä jokin parempi siemen.
»Saanko tulla teitä noutamaan illalla, kosk'ei John lähde mukaan?» »Tahdotteko tehdä niin hyvin?» »Suurimmalla ilolla. Siis, näkemään asti, rouva Karell.» »Näkemään asti!» He kättelivät toisiaan ja ovi sulkeutui Nymarkin jälkeen. »Hän on ystävällinen ja hauska», ajatteli Alma yksin jäätyään, »ei kumma, että hänen seurassaan viihtyy».
Yksinään kamariin jäätyään laski Heleena tuskallisesti kätensä yhteen, ja käveli muutamia kertoja edestakaisin lattialla, ikäänkun kahden vaiheilla erään päätöksen suhteen, jota hän kumminkaan ei voinut välttää eikä toistaiseksi jättää. Viimein astui hän pöydän vierelle, nojasi kyynärpäänsä sen lautaan ja kallisti kasvonsa käsiään vasten.
Jutusta kävi ilmi, että tämän pojan oli hänen isänsä antanut jo alaikäisenä tupakkitehtaan työhön, missä poika oli sitten elänyt 5 vuotta. Tänä vuonna oli tehtaan isäntä pannut hänet pois isännän ja työmiesten välillä tapahtuneen rettelön jälkeen, ja jäätyään työttömäksi oli poika kuljeksinut pitkin kaupunkia juoden yltään vaatteensakin.
Kaksi sairasta vaimoa. Elsa yksin jäätyään söi illallisensa, laittoi vuoteensa ja pani levolle. Sängyssään rukoili hän hartaasti Jumalaa ohjaamaan häntä, nyt kun hänellä ei enään ollut äitiä, niin että hän kunnialla voisi tulla toimiin vieraiden ihmisten kanssa, ja niin eläisi tässä maailmassa, että hän kuoltuansa saisi ijankaikkisen elämän.
Isäntä katsahti Taavettia silmiin ja tuli hyvin ajattelevan näköiseksi. "Kuulepashan, Taavetti, tuota juttua, Leena, kuka kertoi sitä?" "Renki Matti." "Annas kun menen tuota juttua minäkin kuulemaan!" XV. Eteen päin. Taavetti ja Leena kahden kamariin jäätyään tuumivat vielä samaa asiaa: "Saapa nähdä", sanoi Leena, "eikö isä osta Naavalaa!" "Ja mitä hän sillä tekee?" kysyi Taavetti.
"Lähden," virkkoi hän. "Vielä sananen: ota mukaasi kukkarollinen kultaa, aseita ja kourallinen kristittyjäsi. Ja jos tarve vaatii, niin vapauta." Vinitius oli jo atriumin ovella. "Lähetä orja tuomaan minulle tietoa asiain kulusta," huusi Petronius hänen jälkeensä. Yksin jäätyään alkoi hän astella edestakaisin pylväskäytävässä, joka oli atriumin edessä, ja miettiä, miten kävisi.
Ja kun hän nyt, jäätyään aivan viimeiseksi, näki edessään mäkeä laskeutuvana pitkähkönä kulkueena lampaat ja lehmät ajajineen, kärryt istujineen ja perässä juoksevine hevosineen, niin hän ei voinut enää vastustaa hetken tunnetta. »Tämä nyt merkillistä on», sanoi hän toisten luo tullessaan hiljaisen värähtävästi. »Niinkuin oltaisiin Abraham ja Lot, ja mentäisiin Kaanaanmaalle.»
Ja nythän se on minun osaltani sanottuna. Anna Liisaa helpotti paljon, kun kuuli että se nyt on toki jo sanottuna. Pahempaa oli pelännyt. Yksinään jäätyään painautui hän sänkynsä päälle itkemään. Turunen meni isännän kamariin ja pasahti siellä: Ujo sinulla on tyttö. En minä saanut siltä mitään selvää. Niinhän se taitaa olla, myönsi Malinen.
Yksikseen jäätyään hän pyyhkäisi kädenselällä silmiään. Toiset olivat ennättäneet jo pitkän matkan edelle. Tie kulki aivan pillisuorana, molemmin puolin telefoonipylväitten kauaskantava linja ihmeellisine lankoineen. Se nosti Uutelan mielessä sellaisen valtavan pitkänmatkan tunteen, kuin hän olisi kulkenut etäiseen iäisyyteen. Hän saavutti toiset viljellyllä tasamaalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät