Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Vaan lapseni, jos tahdot, pelasta: Se miehenä vois maataan palvella! Viaton säästä! Kunnialla mun Suo kuolla, urhoin edest' uhratun: Niin lapsen isänmaa, Mun kuolo, saa." Näin äiti rukoili ja silmänsä Nyt muuriss' aukon löysi äkkiä Siit' ulos laski lapsen itkevän Kuin suuhun surman kaikki nielevän, Vaikk' antoi enkelten Sen kätehen. Taas julmur' raaka sisään karkasi, Kädestä miekanterä irvisti.
Hän ei saa tuntea, ei ajatella, yksinomaan totella. Majurinrouva lausui pää pystyssä ja ylpeänä: Olen urhoollisen miehen tytär ja sankarin vaimo, mutta kummaltakin olen kuullut, että soturi tarvitsee kahta valtaa kasvaaksensa todelliseksi sankariksi. Toinen on Jumala ja toinen on isänmaa.
Isänmaa, jatkoi herra Pentti, isänmaa ja sen suuret edut ovat kalliimmat kuin rakkaimmatkin yksityiset... Aivan oikein ... mutta palatkaamme asiaamme. Te tulette herttuan luota? Niin. Ja olette vakuutettu, ettei hän, kuten hänen tapansa on, peräydy viime hetkellä? Siitä on pidetty tarpeeksi huolta.
Jumala ja isänmaa ovat välttämättömät jokaiselle; jos toisen hävittää, ei toistakaan ole olemassa.
Vapaus on kysymättömänä ja käsittämättömänä; vanha on tullut tieltä pois, eikä mitään uutta ole sijassa. Vapaus viljelemättömänä, uskotta, rakkaudetta, ei ole kujeeton vapaus, jonka kautta kunnia pelataan pois, omatunto, isänmaa ja oma sydän. Sinä tuomitset ankarasti, sanoi Berndtsson, jotakin sanoaksensa. Frans hymyili surullisesti.
Parasta kaikista kun jatkaisitte palvelusta, jatkoi hän. Keisari tarvitsee rehellisiä ihmisiä ... ja isänmaa, lisäsi hän. Jos nyt minä ja kaikki muut olisimme teidän tavallanne palvelematta, kuka sitten palvelisi? Kyllä me olemme valmiit epäkohtia moittimaan, mutta itse emme tahdo olla hallitukselle avuksi.
Hän taukosi, prinsessa käänsi tähän saakka kätketyt kasvonsa ja kallisti ne hänen sydäntänsä vastaan. "Oi Alroy!" hän huudahti, "minulla ei ole mikään usko, ei mikään isänmaa, ei mikään elämä, paitsi sinä!" "Kuningas hidastelee tänään." "Onko tosi, Asriel, että sanomia on tullut Hamadanista?" "Vähäpätöisiä, Ithamar. Minulle tuli yksityisiä kirjeitä Abnerilta. Kaikki on rauhassa."
Isä, *se on sota*. Hän ei vastannut. Kuuletko, mitä minä sanon, isä? Nyt tahi ei koskaan: *tahdotko* kirota sodan? Hän nousi ja vastasi: Tämä onnettomuus täytyy kantaa sotilaan miehuudella, lapseni. En minä yksin vaan koko isänmaa on saanut uhrata verta ja kyyneleitä Minkä vuoksi? keskeytin minä. Mitä hyötyä on isänmaalla ollut kärsityistä tappioista, surman saaneista sotureista.
On sitä tietysti tietänyt ja usein ajatellut, että on isänmaa ja että kuuluu tähän kansaan, joka on eri kansa ja jolla on toivonut ja uskonutkin olevan tulevaisuutta ja tehtävää, mutta en minä sittenkään koskaan ole nähnyt näin selvästi edessäni, mitä se oikeastaan on, kuinka sitä on palveltava ja mitkä ovat kunkin velvollisuudet sitä kohtaan.
Eläköön isänmaa! Eikä siinä kokouksessa enää kyetty muita asioita käsittelemään. Eikä sen päivän perästä ole sen kunnan kokouksissa ollut erimielisyyttä uusien koulujen perustamisesta eikä vanhain kannattamisesta... »SILT
Päivän Sana
Muut Etsivät