Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
Minä vastaan Ionen suostumuksesta.» »Saanko siis myöskin yöni viettää siellä ja palata huomenna?» Nydia kysyi aika lailla hämillään ansaitsemattomasta kiitoksesta. »Kuten sinua ja Juliaa vain haluttaa. Tervehdi häntä puolestani. Ja kun kuulet hänen puhuvan, niin tarkkaa, Nydia, mikä ero on hänen äänensä ja Ionen hopeankirkkaan äänen välillä! Vale!»
Laulun loputtua Ionen posket läikähtivät entistä verevämmiksi, sillä Glaukus oli uskaltanut pöydän alla tarttua hänen käteensä. »Sievä laulu», Fulvius virkkoi tuntijan elein, »Ah! Jospa sinä tahtoisit suoda meille onnen!» Pansan emäntä uskalsi huomauttaa.
Sellaiset huvitukset sopivat hänen iälleen, hänen luonteelleen ja hänen ajalleen; minulle ne ovat arvottomia.» Näin sanoen viekas egyptiläinen loi katseensa maahan ja huokasi, mutta kulmainsa alta hän vilkaisi salaa Ioneen nähdäkseen, minkä vaikutuksen häneen tekivät huomautukset Glaukuksen elintavoista. Ionen asenne ei tyydyttänyt häntä. Glaukus punastui hieman ja kiiruhti nopeasti vastaamaan.
Kun hän astui tablinumiin, kuuli hän peristylen pylväistöstä äänen, joka sävelsointuisuudestaan huolimatta kaikui hänen korvissaan epämiellyttävältä. Se oli nuoren, kauniin Glaukuksen ääni ja ensi kertaa värähtivät egyptiläisen rinnassa vaistomaisen mustasukkaisuuden ailut. Astuessaan peristyleen hän huomasi Glaukuksen istuvan Ionen vieressä.
Sävel on ihanan joonilainen; se sana tuo mieleeni maljan toverit, malja ihanan Ionen kunniaksi!» »Ione nimi vivahtaa kreikkalaiselta», Glaukus sanoi matalalla äänellä. »Juon mielihyvin hänen terveydekseen. Mutta kuka on Ione?»
Hän kumartui Glaukuksen yli; hän tunsi poskillaan toisen syvän hengityksen; varoen ja hellästi hän suuteli kreikkalaisen otsaa huulia, tapaili hänen kättään se oli tarttunut Ionen käteen; hän huoahti raskaasti, ja hänen kasvonsa synkkenivät.
Hänen heimonsa jumalat, hänen unelmiensa maa puhuivat hänen huulillaan. Tästä lähin he tapasivat toisensa joka päivä. Viileinä iltoina he soutelivat tyynelle merelle. Iltaisin he löysivät toisensa Ionen pylvästöissä ja halleissa. Heidän rakkautensa oli äkkiä puhjennut, mutta se oli väkevä, se täytti kaikki heidän sielunsa syvyydet.
Näitä tuumia hautoen hän kulki sen tiheän lehvikön läpi, joka erotti hänen talonsa Ionen asunnosta, matkaten juuri jälkimäisen luo, kun hän odottamatta kohtasi tuon nuoren Isiksenpapin, joka silmät maahan luotuina nojautui erääseen puuhun. »Apekides», hän lausui laskien luottavasti kätensä nuoren miehen olalle.
»Oi, kuinka onnellinen hän, kun sinä häntä ylistät. Hän ei kaipaa muita hyveitä lainkaan tullakseen minullekin rakkaaksi.» Ionen näitä sanoja lausuessa katsoivat molemmat vuorta.
Pimeys kietoi vielä kerran kaiken huntuunsa; ja Glaukuskin, jonka uljas sydän tähän asti oli epätoivoisena ponnistellut vaaroja vastaan, vaipui erään holvatun kaaren alle ja kietoen käsivartensa Ionen ympäri raunioissakin hänen morsiamensa hän odotti alistuneena kuolemaa. Sillävälin oli Nydia, joka tungoksessa oli joutunut erilleen Glaukuksesta ja Ionesta, turhaan yrittänyt löytää heidät jälleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät