Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
He kulkivat siinä kaupunginosassa, jossa jalokivikaupat olivat, ja joissa näytteille asetetut helmet sädehtivät ja heijastuivat monin värein, ja saapuivat vihdoin Ionen asuntoon.
»En ole vielä asiaani loppuun asti suorittanut», hän virkkoi ja otti poveltaan Glaukuksen kirjeen. »Nämä rivit ehkä ilmaisevat syyn, miksi se, joka minut on lähettänyt, on valinnut niin halpa-arvoisen sanansaattajaksi Ionen luo.» Napolitar otti kirjeen, ja Nydia tunsi hänen kätensä vavahduksen ja hän huokasi.
Sairasvuoteella maaten hän vähitellen toipui siitä iskusta, jonka hän oli saanut. Hän jätti rakastavat rauhaan. Mutta itsekseen hän hautoi koston hetkeä ja suunnitelmia. Aamuisin Ionen kotona ja iltaretkilläkin Nydia oli heidän alituinen ja usein ainoakin toverinsa. He eivät huomanneet sitä salaista tulta, joka tyttörukkaa kulutti.
Mutta minun, Nydia kulta, ovat harmaat, ja loistavat vain kun Ione niihin katsahtaa. Ionen posket .» »En käsitä sanaakaan kuvauksestasi», Nydia keskeytti. »Minä ymmärrän vain, ettette muistuta toisianne, ja se ilahuttaa minua.» »Miksi niin, Nydia»? Ione kysyi.
Hän tahtoi vielä kerran tavata ainoan elossa olevan sukulaisensa, hartaimman ja rakkaimman ystävänsä nähdä, ennenkuin viimeinen yhdysside katkeisi ja ennenkuin hän ryhtyisi seuraavan päivän ratkaisevaan hankkeeseen. Hän saapui perille ja kohtasi Ionen puutarhassa, jossa tämä oli yhdessä Nydian kanssa.
Se onkin paras ratkaisutapa rakastuneelle, ja sen hyväksyy kuka tahansa paitsi se, jonka morsiamena on Ione! Päätettyään kaupat ja jäätyään yksin hän vetäytyi huoneeseensa, pukeutui, hyppäsi vaunuihinsa ja ajoi Ionen luo. Hän ei muistellut enää sokeaa tyttöä eikä hänen loukkaavaa käyttäytymistään, molemmat hän oli unohtanut.
Usein hän katkerasti katui Ionen hyväksi tekemäänsä palvelusta usein hän sanoi itsekseen: »Jos hän olisi langennut, ei Glaukus ehkä enää häntä rakastaisi», ja synkät ja rumat ajatukset raastoivat hänen rintaansa. Jaloa pelastustyötään suorittaessaan hän ei ollut kokenut vielä mitään tuskia eikä aavistanut mikä häntä odotti.
Kun he olivat kahden, hän virkkoi kääntyen vaistomaisesti poispäin, sillä kuten näytti hän unohti, ettei toinen voinut hänen piirteitään tarkata: »Sinä olet napolittaren, Ionen, palveluksessa?» »Nykyisin olen», Nydia vastasi. »Onko hän niin kaunis kuin sanotaan?» »En tiedä. Kuinka voinkaan sellaista arvostella?» »Ah! Olisihan minun pitänyt muistaa. Mutta sinä voit kuulla, vaikket nähdä.
Osottaen sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, jonka vertaista hänellä ei ollut ollut tavallisia nautintojaan järjestäessään Arbakes ryhtyi vallottamaan Ionen sydäntä. Hän ei tyytynyt vain itse rakastamaan, hän tahtoi myöskin, että häntä rakastettiin. Tätä toivoen hän oli perustanut kaikki kauniin napolittaren yhä kehittyvään nuoruuteen.
Hänen vartensa oli ennen aikojaan koukistunut ja naisellisen pienten käsiensä sinervät, pullistuneet suonet ilmaisivat veltostuneitten lihaksien väsymystä ja heikkoutta. Hänen kasvoissaan huomasi paljon Ionen piirteitä, mutta niiden ilme oli vallan toinen kun sitä vertasi siihen juhlavaan ja henkevään rauhaan, joka loi niin jumalallisen ja klassillisen hohteen hänen sisarensa kauneuteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät