Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Minä luulin ensin, että siitä tulisi palanen Vesuviusta tai jotakin muuta tulista, mutta siitä tulikin hehkuva auringonlasku, myrskyisiä pilviä, hyrskyäviä aaltoja, joiden harjoille ilta-aurinko valoi ikäänkuin karkeloivia kultahelmiä. Se oli hänen ensimmäinen ja tavallisin taidemuotonsa. Hän maalasi ainoastaan kaksi ja puoli tuntia, mutta sitä oli mielenkiintoista katsella.
He ajoivat edelleen; matka joutui vitkaan, pölyä pyörieli heidän ympärillään, ilta-aurinko heitä valaisi; sen valossa kiilsi vaimon silkkihuivi, tuli mäki, ja he katosivat. Kauan kulkivat isä ja poika äänettöminä. "Minua aavistaa, että pitkältä aikaa on siihen, kun hän takaisin tulee," sanoi Thorbjörn vihdoin.
Mutta piha oli autio, ilta-aurinko valaisi voimakkaasti huoneen keltaista seinää, ja tuuli liikutteli salaperäisesti haavan lehtiä portin pielessä. Portin pieli oli niin punainen, että näytti oikein oudolta. Ei ketään näkynyt eikä kuulunut, ei ainoata västäräkkiäkään, ei pääskystäkään. Siinä oli jotain kolkkoa, salaperäistä, ammottavaa, miltei ahdistavaa.
Nähtävästi he hakivat semmoista paikkaa, minne voisi tuon käärön laskea jotakin kohtaa puutarhan rikkinäisen muurin juurella, missä ilta-aurinko kultasi ja lämmitti murattia ja kukkia. Mikähän käärö se oli?
Laukaus jyrisi vuoristossa merkiksi, että kansanjoukko luki synnintunnustusta ja nyt lankesi keisari polvillensa ja rukoili innokkaasti kuni lapsi tuota hyvää Isää, ei henkensä puolesta, vaan armoa ja rakkautta, ja kun toinen laukaus jyrisi läpi laaksojen, jaettiin sakramenttiä. Ja ilta-aurinko loisti kalkille, niin että keisari näki tuon kiiltävän kullan.
Ilta-aurinko pyyhkäsi heikosti kaikkia kattoja, ja koko maailma ja elämä tuntui yhtäkkiä niin perin katoovaiselta. Silloin tuli Henrikiin tämmöinen ajatus: "Lukisinko minä luonnontieteitä ja aikoisinko ruveta niitä opettamaan, jos olisin varoissa ja saisin tehdä mitä tahdon?" Ensin hän oli valmis vastaamaan: miksen?
Kaupunkiin kyllä toimitettiin uusiksi asujamiksi kristityitä, mutta eipä se enää koskaan vaurastunut entiseen loistoonsa. Morilaiset, suljettuina etelärannikolle, tekivät kauniin Granadan uudeksi pääkaupungiksensa, josta heidän muinaisen mahtavuutensa ilta-aurinko vielä jonkun aikaa loisti.
Se oli yksi noita hetkiä ja luonnon näytelmiä, joissa muisti vaikuttaa miltei lumoavasti ja, niinkuin ilta-aurinko, joka loi viimeistä heloansa näille rapistuneille torneille, säteillään valistaa muinaisten aikain jaloisuutta.
Isännän ja emännän tien ohessa näkyi pieni talo, mihin onnen ilta-aurinko huurupilven läpi vaisusti paistoi. Heidän oli nyt kuitenkin ponnistauduttava eteenpäin, jottei jalka putoaisi samaan paikkaan, mistä kohosi, ja jottei tuo talvinen valju aurinkokin laskeutuisi samaan paikkaan mistä nousi. Omituinen kylmyys oli astunut entisen kodikkaan lämmön sijalle. Oli kuin ei tulikaan takassa syttyisi.
Kyyhkysesi ilmaisevat sinut", sanoi Arria kääntyen neitoon päin. Kaunis tyttö astui viimeiseltä portaalta varovaisesti, ettei pelästyttäisi lintuja. Ilta-aurinko valaisi oliivin lehtien lomitse hänen kirsikanpunaisia poskiaan. Kuva oli ihana. "Minä täällä olen, äiti!" sanoi Mirjam istuutuen. "Minulla on eräs pyyntö.
Päivän Sana
Muut Etsivät