Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025


Hän nuhteli vartiaa ja lupasi toimittaa mitä olin pyytänyt. Kysyi sitten oliko minulla vielä mitään valittamista. Minä pyysin päästä kuvernyörin tutkittavaksi. Sitä en voi, sanoi hän, ennenkuin kirjasi joutuvat. Kirjoitin niitä kotipaikkasi vallismannilta, mutta vastausta odottaminen kestänee pari viikkoa. Onhan minulla taskussani kirjat, joista päätetään elämä tai kuolema, ilmoitin.

Minä kirjoitin siis heti kirjeen, jossa ilmoitin tulevani niin pian kuin mahdollista oli ja lähetin kirjeen tänne, koska melkein luulin rovastin jo palanneen enkä tietänyt missä rovasti Helsingissä asui. Mitä sanomalehtiin tulee, joista kysyitte, niin en ole minä Uutta Suometarta nähnyt moneen aikaan.

Päästyämme määrätylle vuorelle, Venäläisten asentopaikkaan, menin minä heidän etuvartiainsa päällikön luokse ja ilmoitin mitä oli käsketty. Tämän jälestä lähdimme palausretkelle, takaisin omaan asentopaikkaamme.

Charlotte keskeytti minua tuontuostakin suurella naurulla; neiti Fliednerkin hymyili itsekseen ja taputteli hyväillen poskiani; ainoastaan Dagobert oli nauramatta; hän katseli minua samalla kummastuneella kauhulla kuin hovineidon harmaat silmät, ja kun viimein heitin huivin pöydälle sentähden, että minun tuli liian lämmin ja samassa ilmoitin sen olevan ruhtinattaren oman, otti hän hyvin kunnioittavasti huivin ja ripusti sen varovaisesti tuolinsa selkälaudalle, joka kaikki mahdottomasti ärsytti ja närkästytti minua.

Tämän minä ilmoitin Emilialle, joka puolestaan myöskin oli tehnyt samoin. Tuo heidän ajatustensa yhtäläisyys ilostutti ja rohkaisi häntä vähäsen. Nyt oli joka taholla niin ahkerasti ommeltu ja työtä tehty, että kaikki oli valmista ja täydessä järjestyksessä jo päivää ennen häitä. Hyvästi jättämisessä oli tänä iltana jotakin juhlallista.

Tammikuun lopulla saavuin Liljendaaliin, jossa Suomen pääarmeija silloin oli leirissä. Pyrin hetimiten perille tultuani kenraalimajuri Armfeltin puheille, esitin hänelle rajamajuri Affleckilta saamani erokirjan sekä ilmoitin haluavani jotakin tointa armeijassa.

Minä kiittelin isäntää hywästä tahdostaan ja ilmoitin samassa, ett'ei meidän, asiaimme wuoksi, sopinutkaan olla yötä, waan että meidän täytyi mennä eteenpäin, oli ilma minkälainen tahansa. Wielä kerran mummoa muistutettuamme, ett'ei suinkaan lähtisi taipaleelle, ennenkuin ilma asettui lähdimme taas wuowaamaan eteenpäin.

Monen mutkan perästä minä kuitenkin sain pankinjohtajan uskomaan, että minä olin se, joksi itseni ilmoitin ja että kuljin rehellisillä teillä, ja hän maksoi minulle puheena olevan vekselin. Tässä puuhassa oli kuitenkin aika kulunut niin täpärälle, että minä töin tuskin kerkisin ajoissa junalle.

Samalla myös ilmoitin hänelle edellä kerrotun lääkärin mielipiteet tästä asiasta. Kahdeksan vuorokautta oltuamme matkalla hyvän hankatuulen autellessa meitä Pohjolan rantoja kohti, saavuimme Sundsvalliin, jossa kahdeksan vuotta takaperin olin alkanut vaiherikkaan ja seikkailuista runsaan merimies-urani. Viipyessäni sitten muutaman päivän Sundsvallissa, kävin Mich.

Ilmoitin hänelle niin paljon asioitani, kuin katsoin viisaaksi, se on: kaikki muut, paitsi Alania koskevat, ja sanoin olevani matkalla Balachulishiin tapaamaan erästä ystävää. Arvelin näet että Aucharn tahi Duror olivat liian huomattavat paikat, ja että niistä olisi voinut ruveta minua epäilemään.

Päivän Sana

oppineidenkaan

Muut Etsivät