United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen vartalonsa oli pitkä, kasvonsa piirteet säännöllisen kauniit ja käytöksensä kaikin tavoin sujuva ja miellyttävä. "Kuinka", ajattelin minä, "saattaa Emilia katsella tuota jaloa muotoa, karkoittamatta kohta sydämmestään kaikkea turhaa varovaisuutta ja pelkoa?" Täksi illaksi net kuitenkin katosivat taikka poistuivat sielun synkimpään syvyyteen.
JANNE. Erehdys, minä olen iloinen, sangen iloinen! Mitä sinulla on sanomista, sydänkäpyseni? LAURA. Ei muuta kuin että herrani ja mieheni hyväntahtoisesti tulisi pikku eukkonsa kanssa hakkaamaan sokeria illaksi. JANNE. Hyvin mielelläni, mutta annapas minulle ensin pieni suukko. Hyvä, hyvä, kyllä jo tiedän. Voi jestan, kuinka hienosti ja somasti! Nuo rakkaat lapsukaiset!
Anni ihaili ja ihaili ja vielä kerran ihaili. "Onkohan sormuskin niin kaunis?" kysyi hän sitten. "Se se vasta kaunis onkin", vastasi Bertha, "mutta risti-isä kielsi avaamasta koteloa. Käy, Anni kulta, sisään, niin saat nähdä sen". "En jouda; minun täytyy mennä. Kävin vain kutsumassa sinua meille täksi illaksi. Mutta eikös tuota nyt saisi nähdä? Eihän se siitä pilaannu."
Pari viikkoa senjälkeen tapasin minä eräänä päivänä Vilhelm Armfeltin, hänkin kreivi Masenin poika, tosin ensimäisestä avioliitosta. Hän näytti tavattoman riemastuneelta ja kysyi minulta: »Tahdotko tulla meille tänä iltana?» Minä katselin hämmästyksissäni häntä, sillä aniharvoin olin minä heillä ollut. »Kiitos vain», vastasin minä, »mutta minut on jo muualle illaksi pyydetty.
Senvuoksi siis salasivat minulta nuo pidot, senvuoksi ottivat minut niin kummallisesti vastaan, ja senvuoksi tahtoivat lähettää minut Heimoseen täksi illaksi, niinkuin mikäkin. Vai niin pitkälle siis jo on menty, että hävetään äitiä, omaa äitiä. Oh, se on hirmuista, se on julmaa! RISTO. Mutta, täti hyvä,
Yksin sairasten vastaanotto-aikanakin täytyi hänen aina välistä käydä katsomassa, ett'ei Niina tekisi mitään tyhmyyksiä. Välistä sattui niinkin, että Rolf, kun hänen joskus täytyi jättää vaimonsa joksikin illaksi yksiksensä, tapasi palatessaan hänet pimeässä itkemästä.
"En sitä luule," vastasin minä, katsellen yhtä pitkään häneen. Ennenkuin muuta ehdin puhua, iloinen ääni sisähuoneesta keskeytti meitä. "Mikäs on, isäntä?" kysyi iloinen ääni. "Kuka se on?" "Merenkulkija mies, ulkonäöstä päättäen," sanoi isäntä, kääntyen selin minuun ja puhuen sisähuoneesen. "Tuokaa merenkulkija mies sisään," sanoi ääni. "Ottakaamme hänet klubiin ainoastaan täksi illaksi."
Hän otti sieltä kirjoja kotiinsa luettavaksensa ja toisia hän toi, kun toisia vei; tavasta hän perehtyi tai oikeammin sanoen unohtui pyhinä, jälkeen puolen päivän koko illaksi Kolkkilaan, lukemaan kirjoja, niinkuin näytti.
"Minun isäni poika on jo alentanut itsensä kyllin täksi illaksi". "Sepä oli sievä kiekahdus näin laikkuiselta kananpojalta", virkkoi Heikki. "Mutta sen verran oletkin aivan oikeassa, poikaseni, että se mies ansaitsee kuolla janoon, joka ei viitsi juoda ilman juomanlaskijaa". Mutta talon isäntä ei ollut yhtä kärsivällinen sallimaan nuoren oppipoikansa uppiniskaisuutta.
Onneksi oli talossa pata, joka oli juuri parahiksi suuri kolmen tai neljän miehen päiväannosta varten. Useimmiten keitin vain aamulla. Annokset riittivät kahdeksi ateriaksi. Illaksi saivat miehet leipä- tai puuroannoksensa, välistä paistettua kalaa lisäksi.