Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Mutta mikäli mielteistä toinen edustaa toista, toinen toista esinettä, ovat ne ilmeisesti vallan erilaisia keskenään. Ja toiselta puolen täytyy sen mielteen, jonka kautta ajattelen suurta, ijankaikkista, ääretöntä, kaikkitietävää, kaikkivaltiasta Jumalaa, kaiken sen luojaa mikä paitsi häntä on olemassa, sisältää enemmän ajateltua todellisuutta kuin niiden, jotka ilmaisevat äärellisiä substanseja.
Mutta mikä todistaa selvemmin kuin tämä ihmeellinen, säteilevä voima meidän sielussamme, että on se ijankaikkista luontoa? Oi! nyt vasta ehkä alkaa elämä, koska luulin jo pääseväni loppuun, alkaa maassa, jota yhdenkään silmä ei ole nähnyt. RACHEL. Ken haastelee niin korkealla äänellä linnassa korkeassa? Mies vai nainen? RACHEL. Ah, kalliit vieraamme! olinpa nyt kovin siistymätön teitä kohtaan.
Se, joka ei usko ijankaikkista kadotusta, ei ole mikään kristitty.» »Aivan oikein,» Fonn vastasi ja ryki vaatimattomasti. »Hän on paatunut,» Vik sanoi. »Minä kuitenkin luulen, että Herran käsi nyt on kohdannut häntä niin kovasti, että » »Hän on autettu.» Fonn säpsähti. »Laivanisäntä Holt on ottanut hänet työhönsä.» Fonn kääntyi virkaveljeensä.
Lisätkäämme siihen vielä se tieto, että hän oli antanut murhakäskyn, joka luultavasti juuri nyt tuli täytetyksi silloin vasta voimme oikein arvata minkälainen hänen heräämisensä oli herääjän mielestä paljon kauheampi ijankaikkista unta. Ohkaus, joka oli hänen heräämisensä ensimmäinen merkki, kuului niin hirveältä, että se pauhaajatkin hetkiseksi aikaa peloitti äänettömiksi.
Kentiesi oppi hän paraikaa sitä ijankaikkista läksyä, jota kärsivälliset, ijäti viheriät kuuset väsymättä ja yhä matkivat ihmisten korviin, olkootpa nämät sitte kuuliaiset tahi huolimattomat. Eräänä päivänä otti hän lapset keralleen pitkälle kävelylle.
Yht'äkkiä kirkastui hänen näkönsä! Hän oikasi itsensä suoraksi ja loi melkein iloisen silmäyksen meihin. "Mutta elääpä hän wielä sittenkin, elää ijankaikkista elämää; sillä hän uskoi ainoaan Jumalan Poikaan, ja joka niin tekee, hän elää, waikka on kuollutkin miksi siis surisimme häntä?" niin lausui hän, käwellen meitä kohden ja ojentaen miehelleen kätensä.
"Ja minä", lausui pikku herttainen Thekla, "tahtoisin aina nähdä näkki paran, vedenhaltian, joka kuutamalla itkee jo'issa ja vuodattaa kyyneliänsä veteen, koska hänellä ei ole mitään sielua ja hän ikävöitsee ijankaikkista elämää. Minun tekisi mieli antaa hänelle puoli omasta sielustani."
Kenen ajatukset eivät lentäisi korkeuteen? Kuka saattaisi kantaa vihaa lähimmäistänsä vastaan, siiloin kun hän itse tuntee Luojansa ja Herransa suurta rakkautta ja hyvyyttä? Oi, ei toki kukaan. Löytyisikö joku semmoinen ihmislapsien seassa, niin hän ei ole itse vielä tuntenutkaan Jumalan rakkautta, ijankaikkista rakkauden lähdettä, ja sentähden on hänen sydämensä musta on pimeä!
"Sitä en katsonut; mutta sen tiedän, että lippu, joka verhosi viattoman lapsen ruumista, kun sielu liiteli ijankaikkista valoa kohti, se lippu oli puhdas." KUMPIKIN PUOLELLANSA V
Meidän täytyy ymmärtää toisiamme. Maallinen toivomme on haihtunut, sentähden täytyy meidän etsiä katoavaisuuden raunioista se mikä on ijankaikkista, rakentaaksemme tälle perustukselle uutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät