Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"Ei ollenkaan kummallista! Mitäs minä aina sanoin matkustaessamme yhdessä vuorilla? Me sanoimme niitä suuriksi jopa suunnattomiksi, mutta mailma on niin pieni ettemme helposti pääse toisia tapaamasta. Mailmassa löytyy niin vähän ihmisiä, että lakkaamatta risteilevät toistensa askeleita. Niin, mailma on niin erinomattain pieni, että töin tuskin ihmisestä pääsee.
Häntä ei voi likimainkaan verrata sinuun. Ei häntä eikä ketään muuta. Sinä lyöt heidät kaikki laudalta. SYLVI. Voi sinä olet kovasti hyvä, kun pidät minusta. Minäkin pidän sinusta niin niin niin äärettömästi. Enemmän kuin kenestäkään muusta ihmisestä maan päällä. VIKTOR. Sylvi, ole varuillasi sinä teet minut ihan hulluksi. Etkö jo huomaa, kuinka minun on laitani? SYLVI. Kuinka sinun on laitasi?
Siitä asti kuin hän oli tapellut Tom Bowles'in kanssa oli hän mieltynyt tähän onnettomaan rakastajaan ihmisen luonto on sellainen, että hän rupeaa pitämään ihmisestä, kun hän on hänen voittanut; ja hän ei ensinkään ollut hyvillään siitä, että Jessie suositteli kivulloista raajarikkoa.
Puhelin hänelle usein, eikö hän järkevänä ihmisenä voinut sitä käsittää, että hänen surunsa syy on aivan mahdoton ja ettei niitä keinoja ole, joilla voisi saada hänen toiveensa toteutetuiksi. Samassa koetin kehoittaa häntä heittämään semmoiset mahdottomuudet pois mielestään, jotka järjellisestä ihmisestä näyttävät jo lähenevän hulluuden rajoja.
Ihmisestä tulee täten *ihminen*. Työn pyhä, hehkuva innostus on kuten puhdistava tuli, joka haihduttaa kaikki myrkylliset ainekset, ja jonka sakeimmastakin savupyörteestä leimahtaa esiin kirkas, pyhä liekki! Kohtalolla ei itse asiassa olekaan muita keinoja meidän kehittämiseksi.
"Minä en ole mikään kirjanoppinut, mutta sanotaanhan noita olevan kaksikin, jotka ihmisestä kuoleman jälkeen huolen pitävät ... Ottakoon nyt kumpi ensin ennättää minulle ei maistu elämä enään miltään, enkä minä voi välittää mistään mitään", sanoi Juuse uupuneena. Kauhistuen lähtivät eukot pois. Kolmen päivän perästä tulivat he taasenkin Juusen mökkiin.
On paras tunnustaa, ett' ihmisestä Vaan hoidolla ja kurill' ankaralla, Kuin ratsustakin, tehdään kelpo kalu, Tai myönnyttää, ett' oltakoon mit' ollaan, On siivetönnä toki turha lentää. Nyt räpyttävät tuolla allikossa. KOOSAM. Sun kaltaisesi kylmä talvirinta Ivalla kohtelee vaan innostusta, Sen vastakohtaa, väsymystä, muistain. EBER. Niin ilmaun kuin luonnostani olen.
Olisi ollut se kiittämätöntä. Mutta Jumala oli nähnyt hänen tarpeensa nytkin ja asettanut viisaasti, että Montinin rouvalta loppui työ ja muut tulivat tarjolle. Sen oli hän tässäkin taas saanut kokea, että Jumala pitää ihmisestä huolen, niin pienemmissäkin asioissa, ajatteli yhä Viion leski. Mutta ihminen on usein sokea, ei huomaa Jumalan hyvyyttä. Jäntin emäntä oli luvannut hyvän kutomapalkan.
On tapahtunut joskus, että kevään surkealla tavalla katkasee odottamaton takatalvi, jolloin kevätpäivän lämpimään tottuneesta ihmisestä se tuntuu kahta kamalammalta. Ei saa olla mistään ihan varma! Hellille. Minä ymmärrän tarkoituksesi. Ei se voi olla mahdollista. Gryhling nousee, aikoo lähteä. Kuule Kaarlo! Etkö lähde meidän kanssamme teatteriin? Niin minäkö? Sinä juuri. Mitä minä siellä teen.
Ja yölläkuljeksijat saattoivat pappilan ohi astuessaan nähdä kauan sivu puolenyön tulta jonkun vinnihuoneen kartiinien takaa sekä varjon ihmisestä, joka istui ja kirjoitti.
Päivän Sana
Muut Etsivät