United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
RIITTA. Onneton tyttö raukka, jonka koko maailma on hyljännyt. Kultani on riistetty pois ja minut on luvattu vaimoksi sille, jota minä kaikkein enimmän vihaan. Minulla ei ole koko maailmassa ketään, joka tahtoisi minua auttaa, ja sentähden rukoilen nyt sinun apuasi. KAARLO. Mitä anot siis minulta, lapsukaiseni?
Heidät hylkäänkö Ja kansani, jok' on mun hyljännyt? Ken kolkuttaa? ORJA. Sun omat oppilaasi, Vakoojat Moabista palanneet. NERGAL, OMRI, ORGON, ORNAN, LAOMER ja PATROS. BILEAM. O, tervetulleet! Sinne kiiruhdan. On aamuhetki meille kullan kallis. NERGAL. Meit' ajoi rankka kiire kantapäillä.
Kaikki oli hänen silmissään kuin yöhön vajonnut, epäilys ja pelko yrittivät hiipimään hänen sydämmeensä, hän oli sellaisessa tilassa, että hänestä alkoi tuntua, kuin Jumalakin olisi hänet hyljännyt. Lohdutusta janoten istui hän eräänä iltana yksinäisen majansa edessä.
Onko Jumala meidät hyljännyt? Hän yksin on isämme. Emmekö ole eläneet onnellisina tähän päivään asti? Miksi syyttä murehdit? Sinulla ei ole rohkeutta enää!" Ja nähdessään rouva de La Tourin itkevän hän heittäytyi hänen kaulaansa ja syleili häntä. "Ystävä rakas", huudahti hän, "oma ystäväni!" Mutta oma nyyhkytyksensä tukehutti häneltä äänen.
Mutta hän tunsi, että siinä piili pieni katkeruuden ota ja loukatun itserakkauden luoma epämääräinen haavoittamisen halu Signeä kohtaan, joka kerran jopa kaksikin kertaa oli hyljännyt hänen rakkautensa. Olihan se tuiki naurettavaa!
"Rakas äiti", huusi hän iloisesti, "Jumalan armo ei ole meitä hyljännyt! Jalomielinen vieras on antanut minulle viisi dollard'ia. Jumala siunatkoon häntä! Nyt on lääkäri kohta tuleva. Rohkaise mielesi, rakas äiti!"
»Peljännyt en loukata ma Luojaa, sua loukata pelkäsin ma, sinun tein ma silloin tahtos jälkeen enkä taivahan Jumalan, koska peitin nunnanhuntuun pääni; luulin synninkin peittäväni, nyt ma olen kurjin kuolevista, Herra on minut hyljännyt.
Tässäkin tapauksessa ryhtyi hän vastenmielisesti liiallisuuksiin, vaikka sitä vaadittiin niin yleisesti, ett'ei hän voinut keksiä mitään keinoa sen estämiseksi. Hylkääminen harmitti Sumachia pahemmin kuin miehen ja veljen kuolema, eikä ollut luultava, että hän, ollen nainen, antaisi anteeksi miehelle, joka oli hänet niin häpeällisesti hyljännyt.
»Ihme, ettei hän ole vielä kihloissa? Pitkäveteisesti ja hiljaisella äänellä Esteri sanoi: »Hänen rakastettunsa on hänet hyljännyt.» »Epäkelpo!» huudahti neiti Smarin sellaisella kiivaudella kuin olisi tahtonut syöstä mokoman kimppuun, ja katsoi minkä vaikutuksen se tekee Esteriin. Esteri painoi kädet kasvoilleen.
Ja kun miehensä nyt oli hyljännyt hänet, oli hän auttamattomasti niiden pimeyden voimien kahleissa, jotka olivat turmelleet isän elämän. Ja pahinta kaikesta hänen lapsensa oli ehkä joutuva samaan onnettomuuteen! Hän väänteli käsiään kauheassa toivottomuudessaan. Hän rukoili apua Jumalaltakin, johon hän ei enää luottanut; mutta mitään vastausta ei kuulunut hänen rukouksiinsa.