Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Hänen otsansa oli lähellä minun huuliani, ja meidän silmäilyksemme, jotka tanssissa etsivät toisiaan, ilmoittivat joka kerta kuinka suloista oli tavata toisensa kun kahden pitkän vuoden ajalla sydämmellisesti on kaivannut toisiaan.
Kun vihdoinkin alkoi päässäni tuntua joitakin elonmerkkejä, sain minä huuliani hyvän aikaa liikutettuani sanotuksi: »Mutta, Jumalan nimessä, mitä tämä oikein merkitsee?» Rakuuna otti kädet kasvoiltaan ja katsoen minua suoraan silmiin kysyi: »Etkö minua todellakaan tunne, Tapani?» Uudelleen punastuen loi hän silmänsä alas.
Yhden ainoan lyhyen hetken siinä lepäsin, tunne oli voittanut ajatuksen. Hänen huulensa polttivat huuliani. Se suudelma oli täyteläinen ja lämmin kuin ainoastaan hänen suudelmansa voi olla. Sydämeni löi niin nopeasti, niin nopeasti.
Vielä nytkin siitä lähtee hieno tuoksu, mutta käsi, joka sen minulle antoi, tuo käsi, jonka minun ainoasti kerran oli suotu painaa huuliani vastaan, se ehkä jo kauan on ollut mätänemässä haudassa... Ja minä itse mitä minusta on tullut? Mitä on jäänyt jäljelle minusta, mitä noista siivekkäistä toiveista ja haluista?
Keskelle on hän asettanut Orpheon ja häntä seurailevat metsät; enkä ole huuliani niihin vielä koskettanut, vaan pidän niitä tallella. Menalcas. Tänä päivänä et minusta pääse; minä tulen, mihin ikänä käsket. Joku kuulkoon kumminki tämän taistelumme, vaikkapa tuo Palaemon, joka tuossa tulee. Minä laitan niin, ett'et täst'edes enää vaadi ketään laulusille. Damoetas.
TALONPOIKA. Niin, totta totisesti; toivotan teille iloa käärmeestä. CLEOPATRA. Mantteli ylleni ja kruunu päähän! Minuss' on kuolemattomuuden kaipuu. Egyptin viininesteet huuliani Ei enää kasta. Joutuun, Iras, joutuun!
Frans epäili, mutta hän jätti ne, kun me muistutimme ennen nähneemme ne samat. "Akseli, tässä, sanoi ystäväni, tahtoo nähdä nuot onnettomat kirjeet, jotka saattoivat hänet hairahtamaan. "Minä purin huuliani saattaakseni olla vaiti.
Keski-ikäinen vaimo seisoi vieressäni, hautoen otsaani ja kostuttaen huuliani, ja lapsi, jonka ennen olin nähnyt, seisoi edessäni levottomasti katsellen minua. Tunsin ruumiini värisevän ja kuulin valittavan äänen, vaikk'en sitä omakseni tuntenut. Vihdoin taisin puhua ja kuiskasin: "missä olen?" "Olette luonamme", sanoi tyttö ja kyyneleet valuivat hänen poskillensa.
Sitten, kääntyen minun puoleeni, sanoi hän väkinäisellä lujuudella: "Poikani on kipeä?" "Kovin kipeä". "Te olette nähneet hänet?" "Olen". "Te olette sopineet?" Minun oli mahdoton myöntää, oli mahdoton kieltää. Mrs. Steerforth käänsi hiukan päätänsä sitä paikkaa kohden, jossa Rosa Dartle oli seisonut hänen vieressään, ja samalla minä huuliani liikuttamalla Rosalle sanoin: "kuollut!" Ettei Mrs.
Mutta istuessani kammarissani valokuvasi ääressä, oli mieleni synkkä, omatuntoni kuin tuo musta huutava koski tuossa ja suudelmasi polttivat huuliani vihansalamoina. Tuntui kuin olisi ollut syvä tyrmä valmiina auki rikokseni rangaistukseksi. Ja kuitenkin heti kun teille tulin, tai näin sinut, olin valmis uudistamaan rikokseni.
Päivän Sana
Muut Etsivät