United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin väsynyt kuin olinkin, sai uutinen minut puoleksi hereille. »Mitä», huudahdin, »onko Cluny vielä täällä?» »Onpa niinkin!» vastasi Alan. »Vieläkin omassa maassaan ja oma klaaninsa elättää häntä. Ei Yrjö kuninkaan valta sen pitemmälle ulotu.»
"Suomalaisiako" huudahdin ja läksin heidän mukanaan kaupunkiin päin astumaan. Rupesin kyselemään minkä mitäkin tuosta vainajasta. "Oliko tuo toverinne myöskin suomalainen?" kysyin. "Ei suomalainen, vaan karljak," vastasi taasen tuo äsköinen. "Mistä hän oli kotosin?" kysyin taasen. "Tverski gubernista!" "Vai niin", ajattelin.
"Hyvä Jumala!" huudahti Traddles, avaten silmiänsä vanhalla tavallaan. "Etkö ole saanut viimeistä kirjettäni?" "En suinkaan, jos siinä puhuttiin juhlamenoista". "No, rakas Copperfieldini", lausui Traddles, tokaisten tukkaansa pystyyn molemmilla käsillänsä, jotka hän sitten laski polvilleni, "minä olen naimisissa!" "Naimisissa!" huudahdin minä iloisesti.
»Mikä kohtalon oikku, Alan», huudahdin. »Lahden tuolla puolen odottaa minua kaikki, mitä itselleen voi toivoa, ja linnut kulkevat yli, venheet kulkevat yli kaikki, millä vain on halu, voi kulkea yli, minä vain en! Oi, toveri, siitä on sydän pakahtua!»
Tavallisesti minä syön alikerroksen väen kanssa, jotka ovat hyvin miellyttäviä ihmisiä. Sekä Mr. että Mrs. Micawber ovat nähneet paljon mailmasta ja ovat oivallisia seuralaisia". "Rakas Traddles!" huudahdin nopeasti. "Mitä puhutkaan!" Traddles katseli minua, niinkuin hän olisi kummastellut, mitä minä puhuin. "Mr. ja Mrs. Micawber!" toistin minä, "No, he ovat likeisiä tuttaviani!"
Oi ystäväni! huudahdin minä me tahdomme pelastaa hänen, mutta missä on Fabiani ja kihlattunsa? Katsokaa tuonne vastasi Corsican, ojentaen kätensä Niagaran rantaan päin. Kapteinin osoittamalla paikalla keksin nyt Fabianin, joka ei vielä ollut meitä nähnyt. Hän seisoi eräällä kalliolla, ja muutamia askelia hänen edessään istui Elleni liikkumattomana. Fabiani ei eroittanut silmiään hänestä.
"Sitä minä en tiedä; mutta minä arwelen kuitenkin hänen menneen pohjoiseen päin." "Kuinka se oikein on, menikö hän sinne parempaa työnansiota etsimään?" "Minä luulen, että hän meni." "Te luulette ... ettekö sitä woi warmemmasti tietää ja sanoa? Turhaa on enään yrittää mitään salaamaan", huudahdin minä.
Minä tahdon, että hän näkee, kuinka me rakastamme toinen toistamme." "Kuinka me rakastamme toinen toistamme? huudahdin minä. "Oi, Nastjenka, Nastjenka!" ajattelin minä. "Kuinka paljon olet sinä näillä sanoilla sanonut! Sellaisesta rakkaudesta, Nastjenka, tulee sydän kylmäksi ja kovin ahdistetuksi. Kätesi on kylmä, minun on kuuma niinkuin tuli.
"Odottakaa", minä huudahdin, "minä sidon käsivartenne nenäliinallani ja sitten koetamme kantaa toinen toistamme lähimmälle sitomapaikalle." "Aivan niin, poikani...
Mutta sinä ja minä olemme tehneet toisillemme vähän hyvää, Trot ainakin sinä olet tehnyt minulle, rakas poikani; eikä mitään eripuraisuutta saa syntyä meidän välillemme tällä ijällä". "Eripuraisuutta meidän välillemme!" huudahdin minä.