Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Seitsemään viikkoon ja viiteen päivään aurinko ei näytä hahmoansakaan täältä meidän laaksossa. Toisena päivänä loppiaisesta kello yhdentoista aikaan päivällä heittää aurinko ensimmäiset säteensä tuonne ylös vuoren huipulla kasvavaan perunapuuhun, ja siitä alkaen on siellä ylängöllä auringosta hupaa, ja suvelta meilläkin on oivallisen lämmin. Mutta nyt olen jo tähän olooni tottunut.
Katso kuin sen silmät kiiluu, Viha välkkyy, hirmu hiiluu! *Liila*. Sylkäisetkö Mirri hyvä? Pahaa työtä lähestyvä Ain' on loppu sellaisen. *Kuningas*. Mangipani! *Mangipani*. Armon herra! *Kuningas*. Palkkaa saat nyt hiukan verran, Poikan', pääset hirtehen. *Kaikki*. Eläköhön kuningas! *Kuningas*. Forellahan halukas Rouvaks oli tulemaan, Ota Holofernes vaan, Olkoon elämänne hupaa!
Kun en minä ainoata ystävääni suojellut. Mitään hupaa, mitään toveria, mitään aikani hauskaa tuossa loppumattomassa, kolkossa vankeudessani minulle ei jäänyt, siinä meni minulta kaikki. Vesikarpaleet heruivat poskilleni. Karkasin metsään. Se kesä meni semmoissaan ja tuli talvi. Välimme sisko Katrin ja veli Sampan kanssa ei siitään somentunut.
Meidän talonväkenä oli paitsi vanhukseni, siskoni Katri, veljeni Samppa, vielä toinenkin veli Mikko. Hän oli vielä niin nuori, ettei hänestä ollut hyötyä eikä tappiota, ei hupaa eikä haittaa. Sitte oli vielä tätini Liisa. Hänkin pääsi talon vakinaiseksi perheen jäseneksi, vaikka tähän asti oli ollut piian nimellä.
Olenhan minä se Leijonan Anni, sanoin itsekseni, josta kaikilla ihmisillä on ollut hupaa semmoisena kuin ollut olen. Minun ei lainkaan tarvitse paremmaksi muuttua.
Päivän Sana
Muut Etsivät