Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Mutta väkijoukon sivuitse kahden harmaan hevosen vetämänä kulki kattopäälliset raitiovaunut, joitten yläreunassa näkyi vaskenvärisillä latinakirjaimilla kirjoitus: »Linnanmäelle». Tuon havaitseminen löi kuni puulla päähän. Hänen kasvonsa kauhistui, hampaat puristuivat yhteen ja syvästi huovahti: »Oi kirous ja helvetti...»
Mutta kuuluipa nyt ääni muinoinen Jalaviston hämärästä helähdellen, Koska lauloi siellä Kaarin lempeä, Lauloi ihanasti, metsä tumma kaikui. Kaarin, ettäs rikkomahaan rohkenit Kieltoo kovaa, korottamaan heljän äänes, Koska lähellä hän seisoi, kieltäjä. Mutta vapaastihan korotit sä äänes Laulamahaan kaipauksen joutsenest, Joka merel aaval harhaeli kauvan, Toki löysi viimein kukkassaariston. Vilkkahaana Atalantan korvaan Laulun hopeainen virta kiirehti Ylös vuoren selkämälle. Hurja myrsky Nousi hänen povehensa paisuvaan, Korkealle karkelivat syämmen laineet. Mutta siinä seisten, käsi otsalla, Koska mustenivat hälle maa ja taivas, Huusi linnan neito: »Kaarin, lapseni!» Kertoen hän huusi, ei tok' Kaarin kuullut, Vaan hän lauloi joutsenesta saaristos. Mutta läksi heti alas harjanneelta Juoksemaan hän kohden äänen kaikunaa. Tuimasti hän juoksi, lensi, vaihka tanner Pyörsi hänen silmissänsä pimeten. Riensi hän, ja äkisti nyt maahan kaatui, Koska hurmeen ulos suustaan syöksi hän Kultapilvenä, ja punattihin kentäs; Siinä hetken huokuen hän huovahti, Riensi taasen kohden armahinta ääntä. Kerran toki seisahtaa hän, nojaten Vasten röystehistä pallasta ja huutaa Alas kohden jalaviston lehtoa, Huutaa äänel leppeästi kaikuvalla, Pientä laulajata luokseen kutsuen: »Tule, Kaarin, minä syleillä sua tahdon, Tule kiirehesti, lapsi kaunoinen!» Kertoen hän huusi, ei tok' Kaarin kuullut, Vaan hän lauloi joutsenesta saaristos. Tuosta taasen Atalantta, linnan impi, Lumikelmeänä samosi Kohden lehtoa, ja lehdon ennätti hän Kukkasvuotehelle alasvaipuen
Päivän Sana
Muut Etsivät