United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !


Niiden rouvien viestiksi hän sitäkin arveli, kun rehtori eräänä päivänä ystävällisesti taputellen häntä olkapäälle tuumasi, että eiköhän olisi aika ottaa esille huopahattu ja lähettää tuo takki räätälille. Kaksi nappia on jo aivan poissa ja kolmaskin tuossa kipperästi riippuu tipahtamaisillaan. Niinpä on kolmaskin, näkyy.

Eikä vilkaissutkaan Fannyyn. Ylhäällä pääoven edustalla, missä oli valoisinta ja näkyvintä, istui suuri joukko Ollin tuttuja. Heikille ne olivat semmoisia tuttuja, joita tervehditään lakkia nostamalla. Ne olivat anastaneet siinä monta pöytää ja hallitsivat kokonaan sitä seutua. Ne olivat kaikki sylinteripäisiä. Yhdellä vain oli tavallinen huopahattu. Ja se olikin Heikin läheisempi tuttu.

No äläs nyt siinä, oli Nehljudof vastannut, laittanut kasvonsa totisiksi, noussut pöydästä ja pyhkien suutansa ja ihmetellen mitä asiaa kappalaisen tyttärellä voisi hänelle olla, mennyt isäntäväen puolelle. Täällä oli tyttö huopahattu päässä, lyhyessä turkissa, suonikas, kasvot laihat ja rumat; kauniit olivat vaan silmät ja kohotetut kulmakarvat niiden yläpuolella.

Muutamana syyskuun aamuna vaelsi Nurmeksen pitäjässä kaksi miestä maantietä eteenpäin. Toinen näistä oli elänyt jo ohi parhaan miehuutensa ijän. Tummansinertävä sarkatakki ja samankarvaiset housut olivat hänen pukunansa. Päässä oli kupera, musta huopahattu, kädessä vankka keppi ulkomaan puusta; kepin ylipäätä koristi hopeahulkki, jossa oli luettavana omistajan nimikirjaimet P. H.

"Mutta minä suokaa anteeksi en halaja," tiuskasi kreivi. Ja nyt oli pastorin rohkeus jälleen haihtunut, kun hän näin äkki arvaamatta kuuli tuon sanan; haihtunut oli rohkeus, ja uusi huopahattu oli jälleen maassa. "Herra kreivi, minä en ymmärrä oikein..." "Vai niin? Ettekö ymmärrä sitä, että isän tahto vaikuttaa asiassa jotakin ja että minä paneudun vastaan teidän ja Beatan naimista?"

Miehet ovat muuten joutilaita ja moni tekisikin nukkumista aamusta iltaan, jos ei itseään tarvitsisi ruokkia. Hoi pojat, kahville! herätteli Malinen miehiänsä pyhäaamuna ja jysäytteli nyrkillä seinään. Itse oli hän jo vaatteet yllä, valkeavartiset pieksut jalassa ja korkea tasapäälakinen huopahattu päässä.

Tuvassa oli vanhan hinkalon päällä pyöreä hattu, talonpojan mekko ja ruoska. Miekkoinen se, joka on maailmaan keksinyt neuvokkaisuuden. Nuolen nopeudella lensi sotilashattuni lattialle ja korkea huopahattu päähäni; pitkä, sininen upseerintakki lensi hinkalon päälle ja minun solakka ruumiini talonpojan avaraan mekkoon.

Pukunsa ilmaisi hänen talonpojaksi, leveä paidan kaulus peitti punaisen liivin yläpuolta, johon pitkä musta takki ulottui; lyhyet samanväriset roimahousut, valkoiset sukat, punanauhaset kengät ja viimein leveäliepeinen huopahattu päätti tämän, ympäristön katselemiseen vaipuneen, talonpojan puvun.

Tällaisia aamuhuomioita tekivät Johan Henrik ja Alf seisoessaan huvilan verannalla toistaiseksi vain puoleksipuettuina ja odottaen kahvia, jota parastaikaa kannettiin lasiovella varustettuun huvimajaan. Alempana pihalla seisoi Viking housunlahkeet ylöskäärittyinä, vanha huopahattu päässä ja päällystakki heitettynä hartioille, katsomassa, miten tilapäinen hevosvaja oli juuri valmistumaisillaan.

Kädet olivat niin mittavat, että sormenpäät ulottuivat polviin saakka ja käsivarret jäntevät kuin laivan partuunat. Hänellä oli merellä aina päässään ruskea leveälierinen huopahattu ja yllään sininen pitkä friisitakki ja keltaiset englannin nahkaiset housut. Kaulassaan hän aina käytti suurta, erinomaisen kirjavaa silkkiliinaa.