Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Virsikirja oli hänen mielikirjansa, sillä äiti usein luki sitä lastensa kanssa. Eräänä kertana kysyi Helmi äidiltänsä: "Kuka tuolla toisessa huoneessa asuu ... tuolla, tuolla meidän makuukamarin sivulla?" "Siellä asuu herra Aaltonen", vastasi äiti. "Joko hän on kauvankin siinä asunut?" "Hän on asunut siinä aina.
Hänen silmissään musteni niin oudosti. Vaivoin löysi hän soittokellon. Valkeata! huusi hän kamaripalvelijalle, sytytä kynttilät! Yöhän nyt on! Palvelija katseli oudoksuen herraansa, sillä kello oli 10 aamupäivällä, ja huoneessa oli aivan valoisa.
Minusta hän oli oikein viehättävä», silloin Lilli vastasi nyreästi: »Taisipa olla.» Helvi huomasi nyt, että hänen puheensa oikein vaivasi Lilliä, ja sanoi: »Mikä sinun on? Vaivaako puheeni sinua? Oletko väsynyt?» »Olen, minun on kovin uni.» He panivat maata, mutta uni ei tullut kummallekaan. Tytöt toisessa huoneessa juttelivat iloisesti kauan aikaa, mutta nukkuivat sitte.
Ahtaasti kävi työ tuossa pienessä huoneessa, mutta aikaa voittain tulivat kumminkin rukiit puiduiksi, ja he saivat suuria rukiita kuin herneitä kolme tynnöriä kymmenen kappaa, ja vieläpä hyvän joukon olkia ja ruumenia karjan rehun avuksi. Potut otettiin maasta ylös ja sijoitettiin talven varaksi pikku tuvan alle kellariin.
Vankilaan ei päästy muuten kun etuhuoneen läpi. Vankilaksi aivotussa huoneessa oli pienoinen akkuna, niin pieni että siitä tuskin kissa olisi voinut mahtua läpi joten huoneen valo ei ollut juuri loistava, vaan tarpeeksi sairaalle, erittäinkin vangille. Huoneitten väliseinään tehtiin reikä, jonka kautta annettiin vangille ruokaa. Vangin vuode sijoitettiin seinän viereen reijän alle.
Rouva Rossiter istui ompelu-pöytänsä ääressä, kirjaellen hienoa nenäliinan. "Minun uusia nenäliinojani", ajatteli tarkkasilmäinen mrs Basset. Hän katseli ympärillensä pienessä, iloisessa huoneessa, jonne aurinko niin iloisesti lähetti säteitään. Molemmat leikkivät lapset puhelivat hiljaa keskenänsä, ja äiti istui kauniin työnsä ääressä lähellä pienintä nukkuvaa lastaan.
Minä olin kuullut niin paljon hänestä ja aina ajatellut häntä siksi mieheksi, joka oli lähinnä Jumalata maan päällä, ja jonka majesteetti oli sanomattoman monta kertaa suurempi, kuin vaaliruhtinaan taikka keisarin. Ja nyt tuntui erinomaisen hupaiselta saada nähdä häntä hänen kodissaan, tummalla panelilla varustetussa huoneessa, josta näki puutarhan.
Mutta Frédériquen sydän oli ainaiseksi suljettu ... ja nyt näytti hänen oma lapsensakin vierovan häntä. Näissä mietteissä seisoi Kristian eräänä hiljaisena iltana ... sairaan sängyn vieressä ... pimeässä huoneessa.
Huoneessa oli taasen hiljaista ja rauhallista. Altaania kohti oleva ovi oli auki ja heikko tuulenpuuska tunkeusi toisinaan huoneesen ilmaa vilvoittamatta.
"Senjälkeen kirjotin vielä kaksi pykälää, mutta tunsin itseni yhä unisemmaksi, jonka vuoksi nousin ylös, kävelin pari kertaa edestakasin huoneessa ja venyttelin itseäni. Kahviani ei kuulunut, ja minä ihmettelin tätä viivytystä, kunnes vihdoin avasin oven ja syöksyin ulos asiaa tiedustelemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät