Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. marraskuuta 2025
Samassa silmänräpäyksessä avasin minä oven, mutta suljin sen jälleen nuolennopeasti tietämättä oikein miksi, kun huomasin hänet. Hän teki sitten pilaa siitä ja sanoi, että minä pelkäsin häntä. Oi, olisipa hän aavistanut, kuinka totta hän puhui! Niin, minä pelkäsin, pelkäsin niin, että sydän löi tuhatkertaisin lyönnein rinnassani ja että kaikki veri syöksyi sinne tehden posket aivan kalvaiksi.
Koettaessani kävellä edestakaisin ahtaassa huoneessa, sattuivat silmäykseni silloin tällöin matalaan sanomalehtipaperien peittämään kattoon. Huomasin, että kynttilä kädessä enemmättä vaivatta sain selvää "Hämäläisen" ja "Hämeen Sanomain" lihavasta painoasusta. Nuo "Hämeenlinnan" sanomakirjalliset riitelijät liittyivät nyt hyvässä sisarusrakkaudessa toisiinsa.
En ollenkaan ymmärtänyt pelätä häntä niinkuin emäntää... Oli jotain niin surullista hänessä... Kreeta!... hänkin karttoi emäntää! sen huomasin... Mahtoi hänkin pelätä ... niin kuin minä. Et sinä niitä asioita ymmärrä! Jätä sinä tuollaiset puheet!... Lapsi sinä vielä olet. Minä en enää ole mikään lapsi!... en ole.
Yrittäessäni eräänä päivänä teksteistäni muodostaa uusia lauseita huomasin, että sana »minä», jolla kumpikin teksti alkoi, oli toisessa laatassa piirretty toisin kuin toisessa. Kummassakin laatassa se oli varustettu parilla tarpeettomalla kiemuralla, mutta kiemurat eivät olleet samaan paikkaan tehtyjä eivätkä myöskään samannäköisiä.
Minä käsitin pian, ettei näille puille, joita ensin olin pitänyt tuhmina ja hassuina, inhimillisyys ja säädyllisyys ollut vieraita; ja ettei minun siis tarvinnut peljätä henkeäni, mikä toivoni vielä enemmän vahvistui kun minä huomasin että minulle kahdesti päivässä tuotiin ravintoaineita.
Olimmehan äskettäin osoittaneet perättömäksi erään reportteri-haijin sanomalehtikyhäyksen toimistamme. Malakiittituolin löytöön hupeneva, vaatimaton totuus oli jo tunnettu Jerusalemissa. Lähtiessäni samana iltana Nevankosken kanssa hotellin ruokasaliin huomasin, että huone vastapäätä meitä oli saanut asukkaan. Ruokasalissa näimmekin hänet sittemmin.
Sitoakseni kvaamalaiset yhä enemmän itseeni sekä, yhtä paljon yksityisillä kuin julkisilla teoilla vahvistaakseni valtaani, otin minä puolisokseni edesmenneen keisarin tyttären, sillä minä huomasin varsin hyvästi, että kvaamalaiset yhä vielä rakastivat ja kunnioittivat vanhaa keisarisukua. Tämä prinsessa, jonka nimenä oli Ralakti, oli kukoistava ruusu, juuri ehtinyt immellisyyden ijän.
Kaisa ei kuitenkaan suuresti rauhoittunut selityksistäni. Hän päivitteli vielä pitkältä tätä asiaa. Minä kuuntelin, surren ja ihmetellen omaa väsynyttä välinpitämättömyyttäni. Ei näyttänyt ilo eikä huoli minuun pystyvän. Ei kyennyt Kaisan kertomus edes herättämään mielenkiintoani, niin arvelin. Mutta illalla huomasin erehtyneeni.
Murdstone oli koko tämän ajan seisonut oven suussa ja katsellut tätiäni, hymy huulilla, vaikka hänen mustat kulmakarvansa ankarasti vetäytyivät kokoon. Minä huomasin nyt, että, vaikka hymy yhä pysyi hänen huulillaan, hänen kasvonsa yht'äkkiä muuttuivat, ja hän näytti hengittävän, niinkuin hän olisi juossut. "Hyvästi, Sir!" lausui tätini, "hyvästi!
Pimeässä melkein syleilin Biedenbachia, joka tuli edellä, mutta jo samassa tuokiossa lepäsin Ernestin sylissä. Ja silloin minä niinikään huomasin, miten vaikea minun oli esiintyä entisenä itsenäni, Avis Everhardina, liikkeiltäni, hymyilyltäni, sanamuodoiltani ja ääneltäni.
Päivän Sana
Muut Etsivät