Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. syyskuuta 2025
»On hyvä, että tässä kaaoksessa, missä hyvä ja paha, oikeus ja vääryys, kunnia ja häpeä hoippuvat sekaisin kirjavana vilinänä ja johon itse vanha Jumala ja taivas voimatonna katoavat, on sentään vielä olemassa luja napa, jonka ympärille meidän täytyy uudelleen järjestyä, kallio, johon me hukkuvat voimme tarttua, ja jonka tähden mielihyvällä joutuu perikatoonkin isänmaa!»
Hän katsoi synkkänä vaieten, kuten katsoo, ken aamuna lokakuun näkee ikkunaa vastaan harvenneen jo lehtiverkon syreenipuun, vaikka päivä paistaa edelleen. He tuskassa syleili toisiaan kuin laivankannella hukkuvat, sillä toisilleen oli he ainoat. Kuin kuilun partaalla seisoessaan he muinoin lapsina kuulivat maanalaisten vesien vyörynän, niin nyt tunsivat äänin uhkaavin he kohtalonsa lähenevän.
Mutta peläten taas omaa näkymistänsä hän ei sitä sanonut, vaan sanoi: Tiedätkö, minä luulen, että hyvin moni ihminen sentään ymmärtääkin tämän asian, mutta kaikki semmoiset ajatukset hukkuvat siihen pauhuun, jolla maailma opettaa omaansa. Niin se on, niin se on, sanoi Johannes, ja nousi istualtaan, taaskin johonkin mennäksensä.
Hän uskoi, nuori neitonen Maailman ilot haihtui, Kuin veden päällä kuplanen, Elämän suunta vaihtui: Uus' olemus ja tarkoitus Ja uusi tahto, luonne Se oli uskon vaikutus, Elämän perusjuonne. Hän uskoi, siten sielussa Heräsi halu pyhä: Pakana maassa kaukana, Miss' ihmisraukat yhä Pimeydessä hukkuvat, Todistaa Jeesuksesta, Kirvottaa sielut rakkahat Syntien kahlehesta.
Ympärillä seisovat odottivat tuskissaan heidän poistumistaan. Mutta kun tuuli hetkeksi ajoi savun syrjään, nähtiin heidät vielä katolla. He palavat! he hukkuvat! huudettiin, mutta kukaan ei ryhtynyt heitä pelastamaan. Löfving yksin riensi paikalle. Hänkin yritti tikapuille, mutta kun ne olivat rikkuneet, koetti hän kiivetä pitkin mäntyä, jonka latva jo oli tulessa.
Vaan, voi, mitä kulkijapoi'an köyhän On kauniista unelmoista? Hän turhia toivoo, hän haaveita hautoo, Vaan elämä ei välitä noista... Hän turhia toivoo, hän haaveita hautoo, Vaan elämän pyörän alla Ne särkyvät toiveet, ne hukkuvat haaveet, Ja kukkaset kaatavi halla. J
Ja kun hän seisoo siinä epätoivon keskellä ja näkee rukoilevaiset ja tuskalliset katseet luotuina häneen, ja hän sellaisena hetkenä viskaa toivon hauraan olkikorren hukkuvalle, niin hänen ei tarvitse katua, vaikka hän tietää että he kuitenkin hukkuvat; sillä vaikeaa on, vaikka olisi oikeinta, sanoa lyhyesti: ei ole apua enää.
Taivaalle idän purpuraa Ja nousee rusko päivä saa, Mi maan ja kansat valistaa. Kointähti kirkas, Jesus, aurinkoinen, Valkeus, Elo, nouse ihanainen! Valaise sielut yössä pimeyden Hukkuvat, kurjat, toivotonta tuskaa Kärsivät johda elonlähtehelle, Janoovat juota, rikolliset rinnat Rauhallas täytä ikilempeällä! Oi iloa!
Vihdoin pilkuttaa valo, kirkas loiste, siitä leviää koko joukko valosäteitä, jotka tosin ensin monta kertaa hukkuvat yön pimeyteen, kunnes valo voittaa yön ja levittää kirkkaat, vakavat säteensä hänelle; nyt tietää hän, kuinka hänen tulee ohjata venoansa.
Palmupuisto Bileamin asunnon edustalla Eufratin rannalla. Virta näkyy. BILEAM. ORJA, soihtu kädessä. Joll'ei maan kansat omass' itsessään Varoitus-ääntä kuule hukkuvat. Meiss' itsessämme asuu johtotähti, Jumala, joka pyrkii valtahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät