United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Vai rautaa! Mistäpä sinä sitä murtaisit? Katuojistako? Hä!" "Saathan minulta viiniä." "Missä sitä kasvatat! Katoilla ehkä? Hä!" "Entä hopeaa ja kultaa, minultahan niitä saat?" "Mitä minä niillä tekisin, jos sinulla edes olisikaan niitä? Voinko tehdä veitsen, auran, lapion, karhin tai loukun kullasta tai hopeasta? Loruja! En minä huoli kuulla semmoista!
"Estää retki onnistumasta Sipo Nevalainenko niin puhuu? Oletko hovilaisten ystäväksi ruvennut?" ihmetteli Malla. "En ole kenenkään ystävä kuule, noita nyt olen niinkuin sinä minulla ei ole ketään, johon voin luottaa, jota voisin rakastaa, en edes kullasta ja hopeasta välitä niinkuin sinä." "Hm", jupisi Malla, "minä ymmärrän. Sinä olet suututtanut talonpojat."
Se oli pieni puoti, jossa oli vähäpätöinen, tomuinen ikkuna, jonka sisäpuolella rippui kelloja rivittäin; useammat hopeasta ja hyvin vanhan-aikuisia, jonka jälkeenpäin huomasin, sillä nyt olin liian levoton tarkastamaan niitä, enkä myös ymmärtänyt niiden arvoa.
Ole sinä huoleti, Viulu-Mikko on paljon nähnyt maailmassa erottaa kullan hopeasta; tyttö ei myy rakkauttansa rikkauteen, ennen sinä mustasukkaisuudesta jätät hänen. Luota tyttöön!
Juoma-astiat kullasta ja hopeasta eivät suinkaan ole harvinaisia Sonoran aarnion omistajille.
Nyt vasta tiesin pitää arvossa entistä sisällistä ja ulkonaista rauhaa, nyt kun sydämeni levoton sykkiminen ajoi minut ulos rauhattomana, milloin nosti minut onnen kukkuloille, milloin syöksi katkeran katumuksen ja itseni syyttämisen syvyyteen. Huikaseva valo levisi avaran puutarhan ylitse; ikäänkuin veistettynä kiiltävästä hopeasta, nousi kuu kylmälle lasintapaiselle taivaalle.
Kuten siipeen ammuttu varis, joka koivun latvasta putoaa, painoi hän painumistaan, ja samassa kolahti aika lailla. Kuin Valtteri aukasi silmänsä, oli Pässi ja hän suuren jäälinnan edessä: siinä oli korkeat kiiltävät pylväät ja suuret salit kirkkaimmasta hopeasta.
Aukaistuaan käärön otti hän esiin tavattoman komean neulomalippaan, tutki jokaista pikku esinettä erikseen lapsellisella ihastuksella, ja sanoi näyttäen sormustinta rouvalleen: Nuo ovat hopeasta. Ne ovat kaikki sieviä esineitä ja kaikki niin hienoja ja komeita.
Bertelsköldille annoin minä vähimmän aarteista, ja minä tiedän, että hän on siitä lahjoittanut hienosta hopeasta tehdyn kruunun Augsburgin tuomiokirkkoon. Toiset kaksi saavat levätä maan povessa siksi, kunnes... Mitä sanot? Siksi, kunnes Suomi on palannut takaisin roomalaiskatolisen kirkon helmaan. Malta mielesi, Jaana; puhut järjettömiä.
Ah, olihan minullakin paljon mielessä! älä vaan naura minulle, hyvä Reinhold! katsos, minä arvelin, miten hauskaa olisikaan valaa suloisen Roosan kuva puhtaimmasta hopeasta, mutta sehän on ainoastaan lapsen työtä, vaan sinä! sinä! miten hän niin lempeästi, niin kaiken kauneutensa herttaisessa loistossa sinulle hymyilee! ah, Reinhold Reinhold! sinä onnen lapsi! miten silloin puhuit, niinhän nyt todella käykin! me olemme molemmat kilvoitelleet, sinä olet voittanut, sinulle oli voitto tulevakin, mutta minä puhun veljenäsi kaikesta sydämmestäni.