Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Mistä olette saanut sen oudon ajatuksen? HOOKON. Jumala on ajatuksen antanut enkä minä siitä luovu, niin kauvan kuin minä kannan pyhän Olavi kuninkaan vannetta otsallani! SKULE HERTTUA. Niin pudotkoon pyhän Olavi kuninkaan vanne! HOOKON. Kuka sen pudottaa? SKULE HERTTUA. Minä, joll'ei kukaan muu. HOOKON. Te, Skule, te tulette voimattomaksi keräjillä huomenna.
HOOKON. Mitä sanotte, herra piispa? NIKOLAUS PIISPA. Minä sanon, Jumala ja pyhä Olavi varjelevat pyhää kirkkoansa. Viisas kuningatar voi valtakunnassa suuria vaikuttaa; teidät voin vakaasti valita, sillä minä tiedän, että te olette viisas. MARGARETA. Enkö muuta! HOOKON. Mitä tarkoitatte? MARGARETA. En mitään, en mitään, herra.
"Kuninkaan-alut" on kuitenkin tässä kohden edellisiä draamoja vielä etevämpi, sillä monessa yksityiskohdassakin tekijä on tarkasti seurannut vanhan Hookon kuninkaan historiaa eli "tarinaa". Siinä löytyy esim. Dagfinn Bonden neuvo "kylmästä teräksestä", riita jaarlin miesten ja Iivari Bodden välillä, vieläpä Hookonin ja Margaretan yhtyminen kun Skule on ottanut kuninkaan nimen.
DAGFINN BONDE. Niin, herra jaarli, te olette todella ottanut täyden perinnön, ettekä ainoastaan oman isänne sukuomaisuuden, vaan päälliseksi kaiken sen, minkä Hookon Sverrenpoikakin jätti jälkeensä. NIKOLAUS PIISPA. Eipä kaikkia, hyvä Dagfinn. Pidä totuutta kunniassa; Hookon kuningas on pitänyt yhden soljen ja sen kultavanteen, joka on hänen käsivarressaan.
Herra piispa, tahdotteko vakuuttaa Hookon kuninkaalle minun uskoni ja kunniani kautta, että minä en ensinkään tietänyt hänen tulostansa, ennenkuin laskin jalkani Oslon laiturille. NIKOLAUS PIISPA. Ah, ah; koko syy on minussa!
Katso tänne, hänen silmänsä ei, sinä et nyt voi niitä nähdä, hän nukkuu, mutta hänellä on isot siniset silmät; ja sitten hän osaa nauraa ja ojentaa kätensä ja tavoittaa minua, ja hän jo tunteekin minut! SKULE HERTTUA. Hookon saa poikia, ennusti piispa. MARGARETA. Tämä pikku lapsi on minulle tuhat kertaa rakkaampi kuin maa ja valtakunta, ja niin on se Hookonille myös.
Dagfinn Bonde, toimita kohta sanansaattaja pohjoiseen, Hoologolantiin; Vegard Væradal on kutsuttava takaisin tänne. Vegard ei voi tulla, herra. HOOKON. Mistä sen tiedät? DAGFINN BONDE. Juuri nyt saapui tänne sanoma hänestä. HOOKON. Mitä se ilmoittaa? DAGFINN BONDE. Vegard Væradal on surmattu. USEAT
NIKOLAUS PIISPA. Kuningas on noussut. NIKOLAUS PIISPA. Toisin kuuroin virkistyn, herra kuningas; mutta tuskinpa vaan pitkäksi aikaa. Minä olen maannut sairaana koko pitkän talven. HOOKON. Niin, niin, te olette elänyt toimintarikasta elämää, tehnyt monta kuuluisata työtä. Oh, eipä niinkään; mulla on vielä paljon tekemättä, jospa vaan tietäisin, suodaanko aikaa kaikkihin.
SKULE JAARLI. Kirje, piispa, kirje! NIKOLAUS PIISPA. Tuossa on kuningas. Kohta sen jälkeen tulee Margareta; hän on tuskallisen levotoin ja tahtoo rientää kuninkaan luo, mutta häntä estää Ragnhild rouva, joka useamman naisen kanssa on häntä seurannut. Sigrid on vähän erillään perässäpäin. Skule jaarli, kuka on kuningas tässä maassa? SKULE JAARLI. Kukako on kuningas? HOOKON. Niin minä kysyin.
Norja on ennenkin ollut jaettuna kahteen valtakuntaan; me tahdomme uskollisesti pitää yhtä HOOKON. Herttua, te mahdatte olla sielultanne sairas, kun voitte vaatia semmoista! SKULE HERTTUA. Niin, minä olen sielultani sairas, enkä minä muulla tavoin parane. Meidän on oleminen saman-arvoisia, ei kenenkään pidä oleman minun ylitseni!
Päivän Sana
Muut Etsivät