Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Ja nyt täytyy meidän jättää hyvästi, rouva Lyons. Luultavasti ei kumminkaan viivy kauan, ennenkuin taas saatte kuulla meistä." "Tätä tapausta koskevat seikat alkavat keskittyä, ja vaikeudet haihtuvat kuin sumu", sanoi Holmes minulle seisoessamme odottamassa Lontoon pikajunan tuloa.
Matalalla äänellä vastasi Holmes: "On kysymys murhasta, Watson hienosta, kylmäverisestä, hyvin suunnitellusta murhasta.
Ja nyt, sir Henry, sanokaa, onko mitään muuta outoa sattunut teille Lontooseen tultuanne?" "Ei, herra Holmes, ei minun tietääkseni." "Ettekö ole huomannut kenenkään seuraavan tai erityisesti tarkastavan teitä?" "Minusta melkein tuntuu, kuin olisin joutunut suoraan kaikkein hurjimpaan seikkailuromaaniin. Miksi taivaan nimessä minua joku seuraisi tai tarkastelisi?" "Siihen me juuri nyt tulemme.
"Neiti Harrison", sanoi Holmes ja hänen käytöksessään oli jotain hyvin tärkeää, "teidän tulee pysyä siellä sisällä koko päivän.
Minun päätäni kivistää hieman, ja täällä sisällä on niin viileä ja hyvä olla." "Mitä neuvotte sitten meitä tekemään herra Holmes?" kysyi Phelps. "On välttämätöntä ettemme tämän ala-arvosen asian vuoksi laiminlyö tärkeämpää. Minulle olisi suureksi avuksi, jos voisitte seurata meitä Lontooseen." "Nytkö heti?" "Niinpian kun teille soveltuu, esimerkiksi tunnin kuluttua."
Olin usein siitä kärsinyt, mutta en koskaan niin suuressa määrin kuin nyt ajaessamme eteenpäin pimeässä. Meitä odotti suuri tulikoetus, ainakin tuli meidän tehdä lopullinen yritys asian selvittämiseksi, eikä Holmes kumminkaan ollut sanonut mitään, ja minä saatoin vain arvailla, kuinka hän aikoi menetellä.
Näen, että olet ollut koko päivän klubissa." "Mutta Holmes!" "Enkö ole oikeassa?" "Olet kyllä, mutta kuinka ?" Hän nauroi minun ilmeiselle hämmästykselleni. "Sinä olet todellakin hyvin yksinkertainen, rakas Watson, ja sehän juuri tuottaa minulle iloa, kun harjoittelen vähäisiä kykyjäni sinuun nähden. Eräs herra lähtee ulos sellaisena päivänä, jolloin kadut ovat likaset ja sataa tiheään.
"Tuskin nyt menenkään takasin Briarbraehen", vastasi Holmes heiluttaen iloisesti hattuaan meidän kiitäessä pois asemalta. Phelps ja minä pohdimme asiaa matkalla, mutta emme voineet löytää tyydyttävää selitystä tälle uudelle käänteelle. "Minä luulen hänen koettavan päästä viime öisen murtovarkaan jäljille, jos se olikaan murtovaras. Puolestani luulen, ettei se ollut mikään tavallinen roisto."
Huuto oli tuntunut niin kovalta äkillisyytensä vuoksi, mutta se oli kumminkin tullut kaukaa nummelta. Nyt se kuului korviimme lähempää, kimakammin, läpitunkevammin kuin ennen. "Missä se on?" kuiskasi Holmes ja äänen värähdyksestä ymmärsin, että hänkin, tuo rautainen mies, oli sisimpäänsä myöten kauhistunut. "Missä se on, Watson?" "Varmaankin tuolla", sanoin minä ja viittasin pimeyteen.
"En tiennyt varmaan, olinko unohtanut sen höyrylaivakonttoriin vai tänne. Sitä keppiä en tahtoisi paljosta kadottaa." "Minä näen, että se on muistolahja", sanoi Holmes. "Niin onkin." "Charing Cross Hospitalista?" "Minä sain sen parilta ystävältä siellä, kun menin naimisiin." "Ai, ai, se ei ollut hyvä", sanoi Holmes pudistaen päätään. "Miksi se ei ollut hyvä?"
Päivän Sana
Muut Etsivät