Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025


Puitten vehreys, jota altapäin valaisi auringon sahraminkeltainen hohde, välkkyi topaasin ja smaragdin loisteella; puitten sammaltuneet, ruskeat rungot näyttivät muuttuneen muinaisaikaisiksi pronssipylväiksi; ja linnut, jotka jo olivat vetäytyneet rauhaisiin leposijoihinsa lehvien siimekseen, tervehtivät hämmentyneinä tätä uutta aurinkoa tuhatäänisellä laululla.

Hän kesti Yrjön tutkivan, syvän ja vakaan silmäyksen vähääkään liikuttamatta silmäluomiaan ja suloinen hohde lensi hänen poskilleen. "Niin, rakkaus, eikä ainoastaan rakkaus lapseemme.

Hänen isiensä linna oli nyt joka taholta liekkien ympäröimänä yhtenä ainoana suunnattomana tulipatsaana, jonka hohde kirkkaasti valaisi tienoota. Vangit! huudahti Bertelsköld. Onko kukaan päästänyt vankeja pois kellarista? Kaikki olivat vaiti. Ei ollut kellään ollut aikaa ajatella näitä onnettomia.

Mutta jonkun ajan perästä vei tasainen, verenkarvainen hohde voiton kaikilta muunvärisiltä liekeiltä. Tulimerestä nousi hehkuvaa taivasta kohti ikäänkuin jättiläiskokoisia suihkulähteitä ja palavia patsaita, jotka ilmassa hajosivat tulisiksi luudiksi ja höyheniksi.

Se on se aikanaan niin kaunis ja viehättävä Violetta. Hän ei ole koskaan naimiseen mennyt ja elää unelmaeloa muistoissaan. Mutta jos tahdotte hänen luonansa käydä, niin kysykää häneltä vaan mestari Mozartia: silloinpa hänen silmänsä vilkastuvat ja hänen kasvoillensa leviää juuri kuin nuoruuden hohde.

Linnut alkoivat puistossa aamuvirsiänsä laulaa. Taivas oli kirkas ja selkeä, rusottava hohde ennusti päivän tuloa; ilma oli lämmin ja ihana. Kaikki ennusti kaunista päivää. Mutta oliko miehillä Matilla ja Kallella aikaa huomata mitään semmoista! Uudestaan, toistamiseen seisoi nyt Matti samana yönä patroni Kaarlen kamarissa. Hän oli nyt yksin siinä. Kaikki, mitä siinä löytyi, oli hänen.

MACBETH. Kysyikö hän mua? LADY MACBETH. Tiedäthän sen. MACBETH. Tuo tuuma jättäkäämme. Hän juur' mua kunnioitti; ja ma olen Väeltä kaikenlaiselt' ostanunna Kultaisen maineen, jota käyttää täytyy, Kun on sen hohde kirkkain, eikä oiti Pois heittää noin.

Söörnääsiin ... ja Helsingin tornitkin... Toiseen kerrokseen näkyy läheinen meri. Kääpiö astuu huoneeseensa ja vääntää sähkön palamaan. Silloin valahtaa lampusta kamariin punainen hohde. Sakris on nimittäin ympäröinyt lampun värillisellä silkkipaperilla. Kylmänä ja lohduttomana se valo läikähtää ummehtuneelta haiskahtavaan ja lämmöttömään ilmaan. Tyhjät seinät. Melkein autio kamari.

Ruustinna tuli ruokapöydässä istumaan selin pohjoiselta taivaalta akkunasta näkyvään paksuun ruskopilveen, josta illan ruskon riutuva hohde loi omituisen valon yön hämärryttämään huoneeseen.

Kuin rukoukseen kädet ristien nyt vanhus vaipui tuomar-istuimeen; hän voiton peri, ylimaallisen sai, rauhan palkakseen. Ja läsnäollehilt' on todistus, siit' usein kertoivat he innoissaan: ol' ihmeellinen, tyyni kirkkaus nyt hänen kasvoillaan. Ett' oli taivaan-kaunis hohde tuo, siit' oli heillä yksi ajatus; vaan mistä virtasi sen valovuo, siit' eri arvelus.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät