Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Kaikella oli historiansa, joka paikkaan liittyi muistoja, jokaisella omituisuudella oli selityksensä. Ja tri Rosenthal kertoi ja opasti. »Kadut tehtiin siksi näin kapeiksi ja mutkikkaiksi, että ne sotaisina aikoina ja niitä oli miltei aina, ellei ollut ulkoapäin tulevia vihollisia, oli sisällisiä sotia voisivat tarjota suojaa.
Mutta ilo oli ollut liian voimakas; se oli kuolettava, niinkuin ijankaikkisuuden ilo on ihmiselle. Heti kun nuorukainen avasi sylinsä, vaipuivat kädet jälleen alas ja hän kaatui kuolleena maahan, yhä vielä huulet onnellisessa hymyssä. Hänen odotuksensa aika oli loppunut ja samoin hänen surullinen historiansa; mutta sen epäsoinnut olivat selvinneet täydelliseksi ja puhtaaksi loppusoinnuksi.
Hengellinen ja maallinen mahti tarttui toisensa käsivarteen, lähtien astumaan eteisen rappusilta poispäin. Oma erikoinen historiansa, sanoit!... Anna kuulua! Eräänä maanantaina noin neljä viikkoa sitten, aloitti apulainen, ajoivat suuret herrasvaunut pappilan pihaan. No? Vaunuissa istui nuori nainen, joka oli ihana kuin itse neitsyt Maaria.
Kohta saivat myöskin neidet Arnell ja rouva Hedenstam asiasta tiedon, ja kaikki kolme tulivat heti kyökkiin, jossa matami Jonson sai uudestaan kertoa historiansa alusta loppuun asti. He olivat hyvin osanottavaiset kuulijat. Cecilia oikein hehkui innosta ja uteliaisuudesta, hän seurasi matamin kertomusta käsien viuhtomisella, huudahduksilla ja punehtumisilla vuorotellen.
Ne olivat kirjoittaneet jokainen oman historiansa, ja nuo heidän kuninkaittensa sukutaulut, hallitusvuodet ja naurettavat ylistelemiset tuntuivat kokonaan tarpeettomilta opetusaineilta.
Sankariudetta, ei jäliteltyä, hervotonta sankariutta ilman julkilausuttua tahi mykkää tunnetta, että ihmisen elämässä on jotakin jumalallista, että hänen historiansa todella on ijäisyyden vertauskuva ei Roomaa olisi ollutkaan; se se juuri oli, mikä loi vanhan Rooman, vanhan Kreikan ja juutalaisten valtakunnan.
Amerikan maanosan ihminen ei liioin ollut mikään muuntumaton villi, niin että hän olisi seisahtunut päästyään sille inhimillisen viljelyksen kannalle, jolla hän milloin missäkin tavattiin; vaan hänen historiansa osoittaa selvästi asteettain tapahtunutta kehitystä, joka, jos se olisi saanut esteettömästi jatkua, arvattavasti olisi kohonnut hyvinkin korkealle.
Minä puolestani olisin antanut hänen sijassaan palttua sekä Poppaealle että Vaskiparralle, ja jos olisin hankkinut itselleni legioonia, niin en olisi ottanut niihin Iberian miehiä, vaan naisia. Lisäksi olisin kirjoittanut epigrammeja, mutta niitä en olisi lukenut kenellekään, kuten Rufinus-raukka tekee." "Sinunhan piti kertoa minulle hänen historiansa." "Unctuariumissa saat sen kuulla."
Tämä on julma kuvaus kokonaisesta kansakunnasta; mutta heidän entinen ja nykyinen historiansa, heidän rangaistus-keinonsa, samoin se pitkällinen tapa, millä viheliäisiä ja viattomia raavaitaan teurastavat, kaikki on omiansa todistamaan sanojemme totuutta.
"Suokaa anteeksi! viipykää hetkinen. Minä soisin että minun isäni olisi täällä; hän viipyisi täällä auringon laskuun saakka. Mutta mikä on tämän vanhan tornin historia? historia sillä varmaankin on." "Jokaisella kodilla on historiansa talonpojan tuvallakin," sanoi Cecilia. "Mutta suokaa anteeksi, että pyydän teitä noudattamaan isäni pyyntöä. Minun ainakin täytyy palata."
Päivän Sana
Muut Etsivät