Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tiedän että ne moniaiden silmissä siltä näyttävät. Mutta heistä ei tarvitse välittää. Kyllä minä otan kaikki nuhteet osalleni. Kiittämättömyys on tavallista maailmassa. Siksi paljon olen historiaa lukenut. Olenpa samalla myös lukenut useasta kansasta, joka huonon hallituksen sijalle on ottanut uuden." "Ja meidän hallituksemme on tosiaankin huono", sanoi Sormuinen. "Missä se meitä auttaa?
No niin, anna mennä, kunpahan ei poika vaan tulisi ylpeäksi. Ei maakan, isäseni, ei se haittaa mitään, sanoi Maria säteillen voitto-riemusta; kaikilla toisillakin pojilla on kellot, ja se ei haittaa mitään... Berndt on sitäpaitsi ymmärtäväinen ja viisas ja lukee niin kiltisti Latinaa ja kieliä sekä Kreikkaa, ja taitaa piirustaa ympyröitä mustalle taululle, ja historiaa ja maantiedettä...
Minä en suinkaan tahdo ketään sortaa, sillä onhan heilläkin heidän tehtäwänsä, ja kaikki owat tarpeellisia, mutta woi, woi! ei pitäisi kuitenkaan sanoa "ei täällä tiedetä mitään semmoisista". Jos minun pitäisi wälttämättömästi olla warsinainen kirjailija, niin kirjoittaisin silloin unhotettujen, ylenkatsottujen historiaa, sillä kyllähän maailma aina isoisista huolen pitää.
Ei, tämä ei ollut mikään vallankumous. Tämä oli kevytmielinen kansanjuhla, jonka marsalkat ammuttaisiin ohjelman viimeisessä numerossa, nimittäin suuressa ja loistavassa ilotulituksessa. Mutta iltapäivällä hän kuuli, että senaatti oli eronnut. Parooni Manfelt tunsi sydämensä säpsähtävän. Kenties tämä sittenkin oli vallankumous? Kenties tässä sittenkin tehtiin historiaa? Tuli ilta ja yö.
"Kuulustelkaa mitä hän osaa; vanha mamselli on opettanut hänelle katekismoa ja minä historiaa, maatiedettä ja vähän latinaa; mutta itsekään en osaa juuri mitään, opetus ei ole sen tähden onnistunut. Luullakseni on mamsellin opetus paras, sillä hänen ainettaan on poika oppinut kuin papukaija ja sehän on keino tulla oppineeksi mieheksi.
Pietarin historiaa lukiessamme ja tutkiessamme täytyy meidän uskoa, että hänelle ainakaan ei ollut mahdollista tulla todelliseen synnin tuntoon muulla tavoin kuin lankeemuksen ja nöyryytyksen kautta.
Mutta *yksi* asia selveni minulle jo silloin: ihmiskunnan historiaa eivät määrää, niinkuin ennen ajateltiin, kuninkaat ja valtiomiehet, sodat ja valtioliitot, vaan ihmisälyn vähitellen tapahtuva kehitys.
Puoluenimitys ei ollut onnellisesti valittu ja lyhennettiin alkukirjainten mukaan kadeteiksi, mikä ulkomailla herätti kummastusta ja synnytti merkillisiä selityksiä, jotka löysivät tiensä Venäjän historiaa esittäviin teoksiin. Vielä pahemmin tuon pahanimisen puolueen kävi omassa maassa.
Esipuhe voisi alkaa esimerkiksi näin: »Yksi nykyajan enimmin juurtuneita heikkouksia tai, jos niin tahtoo sanoa, pahoja totutuita tapoja, hyvät herrat ja naiset, on tupakoiminen». Sitten kävisi leikillä viittaaminen siihen, että »vaikka tämä oikeastaan ehkä koskee vain meitä miehiä, niin pyydän kuitenkin arvoisien naistenkin huomiota muutamaksi hetkeksi», jonka jälkeen olisi tilaisuus siirtyä tarkastelemaan tupakanpolton historiaa, kuinka ja mistä se on tullut Eurooppaan j.n.e.
Vanhemmalta veljeltänsä Juhanilta, joka jonkun aikaa oli Viipurin senaikaista piirikoulua käynyt, sai hän kuitenkin oppia tieteitten ensimmäiset alkeet: kirjoittamaan, lukua laskemaan, maantiedettä ja historiaa vähin tuntemaan. Hän oli näissä opinnoissaan niin ahkera, että äitinsä surkeili kynttelien menoa, joiden luuli turhaan palavan.