Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Kysyt, kysyt, eikä vastaa kukaan; vierit vihdoin muiden lasten mukaan. Ah, tuo ilmees varhaisvanha, arka, siitä tunnen sinut, Helka parka! Olet tyttäreni, kuulut sukuun, surun heimoon, surman lasten lukuun, rotuun, joka rakkautta janoo, hirven silmin armahdusta anoo, kärsii, herkistyy, ei kauan kestä, kuolee sydämensä ylpeydestä. VANHA T
Mitä muitakin tosijuttuja vielä pakistessaan ja väen hartaasti kuunnellen, sanoi viimein eräs toinen mies: "ja tuonlaisia, hyvät ystävät, kehtaatte kuunnella!" Siihen vastasi joku muista kuulijoista, sanoen: "lupa koiran luuta purra, hirven hankea hypätä". Muitakin tyhjiä, joutavia eli mielettömiä töitä ja niiden tekijöitä olemme välistä kuulleet tällä sananlaskulla verrailtavan.
Jälkimmäisessä tapauksessa toivottiin hirven kulkevan tuttuja teitänsä, ja silloin saisi toinen pojista ampua. Tuuma oli kyllä hyvä ja todisti, että Taneli tunsi hirvien tavat. Tämän päätöksen jälkeen erottiin. Pojat menivät paikoilleen ja Taneli jäi siihen missä oli, kunnes arvasi poikien jo ehtineen hirvien polulle.
"Vaan näettehän, herraseni", sanoi Punaisen Hirven isäntä, "se tulee oikean sivistyksen puutteesta, jota nuo kyllä hyvät ihmiset eivät suinkaan löydä kaalinsa tai nauriinsa seasta.
Sitten hän taivutti vahvat, tuuheat kuusenoksat, jotka riippuivat luolan suulla, vielä matalammalle suojellakseen asuntoaan vielä paremmin tuulelta. Tuuheat oksat peittivät nyt luolan suun kuin tummanvihreä verho ja levittivät sinne miellyttävää hämärää. Hirven lämmin hengitys ja huokuminen lämmitti sitä suloisesti.
Satain tuhansien vuosien kuluttua, kun voimavaunu on hävinnyt sukupuuttoon, hirven jälkeläiset vielä elävät. Ainoa kuva, mikä konevaunusta silloin on olemassa, on ehkä se, joka jonkin hirven takimmaisesta tietoisuudesta tunkee esiin, kun se yöllä puoleksi torkkuen märehtii haavankuorta, jota se päivällä oli kolonut. Me menemme tässä, mahtavina, selkäkenossa katoamistamme kohti.
Niinkun kerran potkasihen, Silmän siitämättömähän, Kerran toisen kuopasihen, Korvan kuulemattomahan, Kolmannen kohenteleksen, Lautasille Hiitten hirven, Poropetran potsasille. Jop' on taljoa taputti, Sivua silittelevi: "Oispa tuossa ollakseni, Saispa tuossa maatakseni, Sopisi elelläkseni, Nuoren neitosen keralla, Kanssa kasvavan kanasen, Impyen yleneväisen."
Kenelm oli myöskin, ja vieläkin perinpohjaisemmin, riisunut takkinsa, jonka hän huolellisesti oli pannut kokoon, koska se oli sekä uusi että ainoa mikä hänellä oli, ja laskenut sen tien viereen ja paljastanut käsivartensa, jotka olivat laihat ja melkein hennot hänen vastustajansa paksuihin jäntäreisin verraten, mutta jänteet niissä olivat vahvat kuin hirven takajalka.
Ihan suon reunalta keikahti hirvi ylös, juoksi sitte pari askelta, käännähti kerran ja jatkoi sitte tasaisella ravaamisella karkuaan kaislikkoon, joka kasvoi suon äyräillä. Kun Jussi huomasi hirven, kyykistyi hän maahan ja ryömi sitte polvillaan, käsillään suota lähemmäksi, yhä vaan piillen jotenkin syvässä vedettömässä ojassa, joka oli rajana Restrupin ja naapuri-kartanon maitten välillä.
Hirven surmaaminen Otsegossa tapahtui heinäkuussa, ja eräs laki oli hiljan vahvistettu, jossa kiellettiin metsävuohia tappamasta ennen elokuuta.
Päivän Sana
Muut Etsivät