Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Nytkin valaisi seinälevyjen muodostamaa synkkää, bysanttilaista mosaiikkia vain neljä pikisoihtua, jotka loivat himmeätä valoaan nuoren kuninkaan kivisarkofagiin. Siinä hän makasi tummanpunaisella purppuravaipalla kypärä, kilpi ja miekka pääpuolessa. Hildebrand-vanhus oli sitonut tammiseppeleen hänen tummien kutriensa ympäri. Jaloista piirteistä kuvastui totinen, kalpea kauneus.
"Muutamia päiviä sitten sain tietää, että Hildebrand-vanhus oli lopettanut piirityksen maan puoleltakin ja kulkenut pikamarssissa muutamiin tuhansiin nousevan joukkonsa kanssa Florentiaan ja Perusiaan. "Syyksi sanottiin se, mutta se on aivan sula mahdottomuus että äärettömän suuri keisarillinen sotajoukko on tulossa rientomarssissa maata myöten Dalmatiasta ja Salonasta Venetsian kautta Ravennaan.
Häneltä Hildebrand-vanhus murskasi kivikirveellään kypärän, kasvot ja aivot. Teja, joka oli sillä välin saanut sotakirveensä irti ja pystyi torjumaan seuraavaa hyökkääjää, kävi nyt itse päälle. Hän heitti sotakirveellään erästä hyökkäävää vihollista, jolla oli kypärässään villisian pää ja kynnet. Tämä oli alemanni Epurulf. Hän kaatui selälleen.
"Hildebrand-vanhus, joka oli isäni ystävä, vaikka olikin paljon vanhempi hän oli tullut Tridentumista tänne partioretkelle villejä bajuvareja vastaan ja joka istui lähinnä takkaa, oli kevättalvi ja ilma oli vielä hyvin kylmä ja raaka myönsi puujutun oikeaksi.
Hildebrand-vanhus meni akkunan ääreen ja huusi ulkona oleville gooteille: "Kuulkaa, gootit! Ilmoitan ilosanoman. Sota, sota Bysanttia vastaan alkaa." Silloin kuului ulkoa jyrinä ikäänkuin meri olisi särkenyt sulkunsa ja päässyt virtaamaan viljavainioille. Aseiden kalinaa kuului ja tuhannet äänet huusivat riemuissaan: "Sota, sota Bysanttia vastaan."
Ja nyt Hildebrand-vanhus tuli esille, tarttui hänen käteensä ja sanoi: "Ole vaiti, Vitiges! Kuka ensimmäisenä vannoi tunnustavansa kuninkaakseen sen, joka saisi yhdenkään äänen enemmistön! "Sinä olet nyt saanut kaikki äänet ja tahdot sittenkin tehdä vastaväitteitä." Mutta Vitiges pudisti päätään ja painoi kättään otsaansa vasten.
Sotajoukon pääosan piti tulla etelästä päin pitkin Via Flaminiaa herttua Guntariksen ja lipunkantaja kreivi Wisandin johdolla. Lännestä päin Florentiasta oli Hildebrand-vanhus tulossa. Vasta näiden joukkojen saavuttua voitiin hyökätä prefektin lujan aseman kimppuun. Cethegus puolestaan vastusti nuorten ritarien hyökkäysvaatimuksia. "En ole saapunut voittamaan yhtä taistelua, vaan koko Italian.
"Mutta hän ei näytä iloiselta äsken hän tuijotti kauan pikariinsa ja rypisti otsaansa kuningatar huomasi sen silloin vastapäätä oleva Hildebrand-vanhus puhutteli häntä. "Hän heräsi huoaten ajatuksistaan. "Mitä hänellä on huoattavaa? Tuollaisen jumalaisen naisen puolisolla." "Ehkä on hyvinkin", sanoi goottinainen, "eihän hänenkään sydämensä kiveä ole.
Kolme päivää ja kolme yötä olen lepäämättä rientänyt ehtiäkseni tänne. "En jaksa enää." Hoiperrellen hän vaipui Vitigeksen syliin. Silloin Hildebrand-vanhus hypähti seisomaan tuolinsa korkeimmalle kivelle. Hän oli paljon korkeammalla kuin kukaan muu käräjäkansasta.
"Kuinka", huudahti Vitiges melkein suutuksissaan, "täytyykö minun olla oma lipunkantajani, eikö kukaan ystävistäni kunnioita luottamustani?" "Anna minulle. Teoderikin lippu", sanoi Hildebrand-vanhus tarttuen siihen. "En enää välitä niin suuresti taistelusta. "Mutta olen iloinen nähdessäni nuorten kunnianhimoa. "Anna minulle lippu. Suojelen sitä samoin kuin neljäkymmentä vuotta sitten."
Päivän Sana
Muut Etsivät