Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Arvelematta seurasin edellisiä syrjätielle, sillä mieleeni välähti, että he koettavat tämän kautta kiertää takaisin kuorman luo, sillä aikaa kuin toiset kaksi ahdistaisivat minua tuonnempana maantiellä. Kun olin jo niin lähellä upseeria, että miekkani kärki saattoi ulottua hänen hevosensa lautasille, kääntyi hän äkkiä taakseen ja ojensi karpiininsa hevoseni otsaa kohti.
En minä ennättänyt perille niiden markkinamiesten kanssa, joiden kanssa läksin, sillä minun hevoseni oli hyvin huono, eikä jaksanut seurata toisia. Samoihin paikkoihin kumminkin aina täytin yöksi ja syöttämään, missä he sanoivat käyvänsä. Eräänä iltanakin oli oikein pimeä, ettei nähnyt silmään pistää. Toiset jättivät minun ja minä jäin yksinäni salon keskelle nykittämään sitä huonoa hevosta.
Tuskin on hevoseni palannut kuuden tai seitsemän neljänneksen pituisesta kyydistä, joka tie sen siis on täytynyt juosta edestakaisin, niin käy vain uudestaan aisoihin, sillä matkustavainen maltittomana odottelee hevosta ja uhraa kirjoittaa valituksenpäiväkirjaan.
Hänet valtasi sanomattoman turvallinen tunne siitä, että oli tullut tähän päätökseen: »Tulkoon, mitä tulee ... viekööt, johtakoot, ihmiskohtalojen kutojattaret!» Jos tulisi kuolemakin, pysähdyttäisi hevoseni, istuutuisi reen laidalle, nostaisi nahkaset ja sanoisi: »Nouse ja seuraa minua tuonne jäiseen vuoreen, siellä on sinulle vuode valmistettu lumien untuville ja jääpatja pääsi alle asetettu ja peitteeksi paksu kinos!» niin lähtisin minä ... lähtisin!
Hänen rautionsa on kaunis ja juoksee niin tasaisesti, että selässäkin istuin kuin tuolissa vain. Jos tuo rautio olisi minun hevoseni, niin en maar minä sitä Tuomelaan vaihettaisi." "
Ei tämän näköinen poika pelkäämään rupea, eikä jänistämään, älä luulekaan!» Miehet nauroivat. »Mitä nauratte?» kysyi Esa, keksi tanassa. »Mihinkä sinä jätit sen mun hevoseni?» kysyi Hautalan Janne. »Sellaisista en minä ole tottunut tiliä tekemään.» »Ohoh! Entä jos opetettaisiin.» »Sinäkö?» »Minäkin, jos siksi tulisi», hymyili Janne. »Ei tämän taivaan kannen alla!» huusi Esa ja hypähti lattialla.
"Me tahdomme kuulla sinua, veikkoseni tahdomme kuulla sinua heti paikalla", lausui kuningas, vaan lisäsi kohta hiljaa kosketellen Blondelin olkapäätä, "se on, jollet ole matkasta väsynyt; sillä mieluummin tahdon ratsastaa paraimman hevoseni kuoliaaksi, kuin turmella yhdenkään säveleen äänessäsi".
"Se on tarpeetonta; sinä saat minun hevoseni ja mene itse, tai minä lähden matkaan", sanoi Antti; "sinä saat metsästää yhdessä Matin kanssa." Se oli hyvä ehdotus. Pekka kirjoitti kirjeen ja teki valmiiksi tavaramytyn ja Antin piti vain antaa se kauppiaalle, niin hän kyllä saisi tavarat, joita Pekka tarvitsi.
Matkatoverikseni rupesi hetken päästä muuan jalkamies, joka, vähän matkaa hevoseni rinnalla käveltyään, pyysi saadakseen heittää lakkinsa taakseni hevosen selkään, meillä kun oli sama tie kulettava. Pitemmittä puheitta suostuin.
Melkein kaikki Bertelsköldit ovat olleet riidassa Pohjanmaan kansanvaltaisten kanssa. Itse olin tuskin jalallani tänne astunut, kun jo hevoseni joutui erään pienen villikkotytön Larssonin käsiin... Larssoninko? Toivotan onnea; minullakin on ollut kunnia tutustua muutamaan heistä. Mutta tule, katsokaamme, vuotavatko Korsholman lähteet muutakin kuin kaivovettä...
Päivän Sana
Muut Etsivät