Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025


Maailman ihmeellinen «Zauberring» kuinka osaan omalle paikalleni sinussa? Leonore! Anna anteeksi että puhun niin paljon itsestäni. Olet hemmoitellut minut siinä suhteessa pilalle, sinä armas sisko! Iltapuolella saavumme Furudaliin. Furudal. Nyt olemme maalla. Minä tahtoisin vielä olla merellä. Nyt tulen vierashuoneesta, ja vierashuoneessa minä aina joudun haaksirikkoon.

Minä olen häntä kelpolailla hemmoitellut, niinkuin näette, lisäsi hän hetken oltuansa vaiti: mutta mitä olen voinut tehdä? Ankaruutta en voi käyttää ketään kohtaan, häntä kohtaan kaikkien vähimmin. Minun on velvollisuuteni olla suopea häntä kohtaan. Minä olin vaiti. Gagin käänsi keskustelun toisaalle. Mitä enemmän minä opin häntä tuntemaan, sitä lujemmin minä häneen kiinnyin.

Ja hän oli tahraantunut siihen, tottunut siihen, hemmoitellut itseään siinä. Kuinka oli pääseminen suhteista Maria Vasiljevnaan, tämän mieheen, niin ettei hävettäisi katsoa miestä ja hänen lapsiansa silmiin? Kuinka oli valehtelematta irtautuminen suhteista Missiin?

»Tässä nyt olemme, Jakob! Minä, joka olen hemmoitellut lapsia, ja sinä tuskinesi. Tosiaan on meidän tarpeen pysyä yhdessä, jos eteenpäin mieli. Kun sinä vain tahdot auttaa minua ja puhua suusi puhtaaksi, mikä on järkevää ja oikein pojille, sekä heille että minulle, niin olet kyllä näkevä minussa vaimon, joka tukee, vaikkakin saattaa hiukan kirvellä.

Tosin hän oli, kuin muutkin hemmoitellut lapset, liian itsepäinen, mutta samalla niin iloinen, terve ja vilkas, ett'ei häneen mitenkään voinut pahastua. Ja jos vieraat sairaat joskus saivat vilaukselta nähdä lääkärin vaimoa, niin se vain suurensi heidän mieltymystänsä tähän kotiin. Hän oli sievä, hento, nuorekas nainen, liikkeissään kevyt, nopea ja vähän arka, silmät syvät ja loistavat.

Hyvin ristiriitaiset tunteet sydämessään palasi Eevi vanhempiensa luota omaan kotiinsa. Matkalle lähtiessään oli hän mielessään kuvitellut, miten hän kesäisestä käynnistä virkistyneenä vielä pitkin tulevaa talveakin voisi kotona olla iloinen ja tyytyväinen, mutta nyt tuntui siltä, kuin tyytyväisyys ei olisi ottanut tullakseen, ei edes ensi päiviksikään. Kaikki hänelle vain muistutti, miten toisin oli ollut vanhempien kodissa. Siellä isä heitä, Viljoa ja Eeviä, hyväili ja hyvänä piti, äiti hankki erityisen palvelustytön Viljoa varten, jotta Eevi saisi olla vapaampi, otti ompelijan taloon, joka pani Eevin pukuvaraston parempaan kuntoon, ja toimitti kaikessa niin, että Eevi ruuan, juoman, seurustelun ja huvin suhteen sai sitä, mikä enin miellytti. Se epäsopu, mikä ennen oli Eevin ja hänen äitinsä välillä vallinnut, oli nyt aivan unohtunut. Olihan äiti jo Eevin pienenä ollessa häntä hemmoitellut, totuttaen saamaan, mitä milloinkin mieli teki. Ainoastaan Eevin haaveilut olivat äitiä harmittaneet, ja ne olivat vieroittaneet heidät toisistansa. Nyt olivat olosuhteet muuttuneet, ja ero oli haihduttanut epäsoinnut mielistä.

Toini teki keskeyttävän liikkeen, mutta täti ei siitä huolinut. Hän jatkoi vain. Silloin alkoi taistelu. Kun sitte tohtori puhui terveydestäsi ja matkasta, suutuin taas. Elämä ei ollut hemmoitellut minua, sentähden minäkään en tahtonut hemmoitella toisia. Olin mielestäni oikeutettu ajattelemaan itseäni. Annoin sinun matkustaa mutta tunsin kylmyyttä, sillä taistelin yhä. Mutta tänään haudalla ja sitte kun

Kenties olisi ollut onnellisempaa, jos Yrjölle olisi syntynyt sisaria; nyt sai pikku poika osakseen kaiken Erlandin isänrakkauden ja siinä vaadittiin koko Lovisan vaikutusvoima estämään, ettei hän liiaksi hemmoitellut poikaa. Oli siinä toinenkin asia estämässä: heidän rahalliset seikkansa.

"Sen olen kyllä huomannut", vastasi Petrovitsch, "mutta minä en pitänyt sinusta sinun äitisi tähden, kun olin saanut kuulla, että hän oli sinua hemmoitellut ja tuhannen kertaa päivässä sinulle sanonut: Oi sentään, kuinka hyvänlaatuinen sinä olet, ja poijista paras, taitavin ja viisain. Se, se ei ole oikein. Ihmiset tulevat vähän lintuihin.

Asian laita oli se, että Kálmán tavallisesti joka päivä ratsasti Juliaa tervehtimään, ja silloin antoi tuo rakastettava nainen aina sokeria hevoselle omasta hienosta kätösestään ja täten oli hän hemmoitellut hevosta niin, että se usein väkisin vei isäntänsäkin Julian pihaan, eikä sen ollut mahdollista kulkea sitä katua, taloon poikkeematta.

Päivän Sana

gardien

Muut Etsivät