Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
"Eihän sinun pitänyt saaman poimia kukkia, Gretchen kielsihän isä sinua!" kuului miehen ääni pylväskatoksesta. Tämän etäinen kulma oli niin tiheästi ympäröity metsäviiniköynnöksillä, ett'eivät auringon säteet voineet tunkeutua paistamaan keskellä pylväskatosta seisovaa ruokapöytää. Nuori herra Helldorf, herra Claudiuksen kirjanpitäjä, kumartui lehdistöstä; minä en ennen häntä huomannut.
Ah, minä aron viaton lapsi, enhän minä käsittänyt, että ruhtinaan mahtava sana, muutama kirjain hänen kädestänsä oli halaissut vanhan kauppahuoneen suvun kahteen osaan aina juuriin asti ja jalostuttanut erotetun vesan tuntemattomaksi! Loviisa astui sisään ja kohta hänen perässänsä Helldorf.
Helldorf oli lukenut jumaluusoppia ja jo ylioppilaana kihlannut Anna Eckhofin. Vanha salapyhäinen oli suostunut tähän liittoon sillä ehdolla, että nuori mies lopetettuaan oppimääränsä, lähtisi nuoren rouvansa kanssa Itä-Indiaan lähetyssaarnaajaksi, mutta tietysti evankelisen uskonlahkon sääntöjä ankarasti noudattavana saarnaajana.
Rouva Helldorf, lääkärit, sairaanhoitaja, kaikki, jotka vähän tahtoivat virkistyä hengiteltyänsä sairashuoneen tukehuttavaa ilmaa, pakenivat aina minun kalliisti koristettuun huoneeseni; yksi vaan katseli sitä epäsuosiollisesti ja se oli Kristina tätini. Niin kauan kuin isäni vielä oli mielen horroksissaan, tuli hän joka päivä minua katsomaan.
Olin juuri astumaisillani viereiseen huoneesen, kun kaksi kaunista, vahvaa ihmisääntä kohtasi korviani ikäänkuin kiintyneenä jäin seisomaan, vaikka lattia oikein poltti jalkojani ja sydämeni sykki tuskallisesti jokaisesta kuluvasta silmänräpäyksestä. Jos myrskyss' sinut näkisin Synkässä erämaass', Ma viittan' sulle tarjoisin Suojaksi tuulessa. lauloivat Charlotte ja Helldorf.
Muutamia vanhoja herroja, talon ystäviä entisiltä ajoilta tuli välistä; mutta isäni tietysti "hanhenkukkineen" ja nuori Helldorf olimme vakinaisia vieraita; Loviisakin, tuo nuori hiljainen orpo oli siellä.
Vähitellen vähentyivät tiheät, mustat savupilvet jonkinlaiseksi harsoksi tuijottavissa silmissäni melu rapuista kuului yhä heikommalta ei enää viety alas tulesta pelastettuja kaluja. "Vaara on ohitse", sanoi rouva Helldorf syvästi hengittäen ja minä kätkin kyyneleiset silmäni vuoteen tyynyihin. Charlotte astui sisään.
"Rouvan tuolla alhaalla täytyy niin pian kuin mahdollista saada jotakin työtä hän todellakin viettää oikeata laiskurin elämää", lausui herra Helldorf hieman rypistäen otsaansa. "Hänen laulutapansa on oivallinen ja minä olen tarjoutunut hankkimaan hänelle oppilaita. Hän voisi ansaita paljon rahaa, jos tahtoisi.
Mutta ylpeätä katsetta sekä pilkallista hymyä, jolla hän kiitti minua hyvästä suojeluksesta, en milloinkaan voi unhottaa. Sen perästä ei hän enää ole käynyt luonamme." "Blanche haukkuu joku tulee, äiti", sanoi Gretchen. "Niin, Blanche se on sveitsiläisrakennuksen uusi asukas, jota ei vielä ole teille esitelty, Leonore", arveli rouva Helldorf hymyillen.
Rouva Helldorf oli muuttunut kalmankalpeaksi; hän seisoi siinä hengittämättä, liikkumatta kuin patsas, ikäänkuin olisi hänen mahdotonta astua askeltakaan ovea kohti sitä avataksensa. Nyt laskeusi käsi ulkopuolella avaimen päälle, ovi aukeni ja pitkä, korkea mies astui vitkaan kynnyksen yli. "Isäni!" huudahti nuori rouva.
Päivän Sana
Muut Etsivät