Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Näin ajatellessani olimme äkkiarvaamatta ehtineet kirkkomaalle, jossa Eeva osoitti minulle paikan, missä Anna lepää. Tämän nähtyäni laskin Eevan menemään pois, sillä yksin tahdoin huoliani huokailla rakastettuni haudalla. Aurinko oli jo laskemaisillaan. Viimeiset säteet kultasivat puiden latvoja. Juhlallisena seisoi kirkko hautakumpujen vierellä, ikäänkuin suojellaksensa niitä maailman myrskyiltä.
"Käyttäkää sentähden armoa oikeuden asemasta ja suokaa anteeksi, jos alottelija väliin unhottaakin taiteen ankarat vaatimukset ja ajaa väärälle tielle... Minä tahdoin oikeastaan saada selvää näitten hautakumpujen sisäpuolisesta rakennuksesta ja ah kuinka kaunista!" keskeytti hän äkkiä puheensa ja tarttui erääsen niistä pienistä kummallisista kaluista, jotka professori sillä välin oli laskenut kivelle.
Tuolla ja täällä näkyi sammaltuneita kallion-kieluja, muodoltaan jättiläisten hautakumpujen näköisiä, joiden ympärillä matalat, juurevat männyt humisivat. Kovin ravisteli rattaita ja vanhan Valkon lapoja kallioinen tie, jossa silmä paikoin tuskin taisi eroittaa entistä raition rataa. Yli mäen kulki tie; sillä pohjattomia rämeitä levisi sen molemmilla puolilla.
Niinpä ei muistaakseni ollutkaan ihmisjalka milloinkaan astunut hautakumpujen alalle... Nyt seisoi siinä äkki-arvaamatta joukko vieraita ihmisiä; he kiskoivat irti suuria palasia maasta; minä näin nostetun kuokan; pienenä mustana viivana näkyi se punoittavaa taivaanrantaa vastaan, ja joka kerta kun se iskettiin maahan, tuntui minusta, kuin hakkaisivat nuot vieraat jonkun rakastetun olennon eläviä jäseniä.
Tie, joka yhdisti kotini ulkonaisen mailman kanssa, kulki, metsästä tullen, kaukaa hautakumpujen sivutse, eikä sielläkään usein näkynyt ihmisiä.
Käyttäen hyväkseen tätä hämmennyksen hetkeä, kulki Boleslav, ruumiskirstu perässään, painiskelijain ohitse hautausmaan portille. Hänen takanaan pamahti pyssy, joka vääntelevissä käsissä oli lauennut. »Vartioikaa porttia!» huusi hän kuudelle, jotka seurasivat kirstua, kantajain jatkaessa matkaansa hautakumpujen välitse Schrandenin vapaaherralliseen sukuhautaan.
Ulkopuolella ryntäävät Venäläiset, aidan sisäpuolella miehuulliset puolustajat, jotka alinomaa ampuivat sen kuin luotia ja kruutia kesti, ja heidän takanansa vaimot, jotka ihmeteltävällä levollisuudella kuultelivat luotien vinkunaa ympärillänsä ja, hämmästymättä pahimpiakaan haavoja, kantoivat haavoitetut hautakumpujen ja ristien taakse ja siellä omistivat heille mitä hellintä hoitoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät