Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Mutta minä en tiedä mitään mieltä alentavaisempaa kuin ikävä suojasää; minä vihaan sumua, joka kosteana painaa hartioitani. Minua väristytti nähdessäni tämän kuparinkarvaisen taivaan ja minä kiiruhdin jälleen sisälle, päättäen etten sinä päivänä kävisi ollenkaan ulkona pelloilla. Työnpuutetta ei ollut sisälläkään. Jacques oli jo kauvan ollut ylhäällä.
Putosin niin nopeasti, ett'en ennättänyt katsoa ympärilleni painoiko hartioitani taloudenhoitajan käsi vai joku irti päässyt köyden pää. Sitä paitsi on eräs toinen seikka, jota kauvan turhaan olen miettinyt, johtunut mieleeni.
Puhuteltu nousi seisaalleen, loi hurjan katseen vainottuun kauppalaivaan ja vastasi samalla kielellä: Minä tulen tuosta. Oletko karannut? En, minut heitettiin viime yönä mereen. Selitä tarkemmin! Herra, katsokaa selkääni ja hartioitani ja sanokaa, eikö minulla ollut syytä tehdä niinkuin tein! Jaavalainen osoitti sormellaan ruumiinsa paljastettuja osia.
Minä huomaan sen kylläkin, mutta minut on vallannut täydellinen yksikaikkisuus, minä kohautan vain hartioitani hra Mashkevitshiltä oppimaani tapaan, ja annan lukemisen jatkua, päästäkseni pian takaisin koppiini. Olen nyt täysin vakuutettu, että hra Mashkevitsh paitsi novoje-vremjalaista suomalaisvihollisuuttaan, on lisäksi mielivaltainen ja kavala mies, johon nähden täytyy pitää silmänsä auki.
Minä hiivin syvälle vitsatuoliin jättiläisen kokoinen, viuhkan tapainen, lampun valossa smaragdinviheriäisenä kimeltävä sanajalan lehti heilui pääni yllä ja toiset koskivat sivulta hyväillen niskaani ja alastomia hartioitani. Minä istuin siinä ikäänkuin varjoovan päällystimen suojassa ja tunsin olevani piilossa.
IIVARI. Lukkari tahtoisi nähdä kauniita, kirjavia kukkaisia selässäni; mutta säästäkäät hartioitani vielä tämä kerta, muori; minä lupaan itseni parantaa, niinkuin parhain taidan. ESKO. Niin. Mitä sanot sinä, Mikko? MIKKO. Minä rukoilen Iivarin edestä. ESKO. Minä rukoilen myös. Ei nyt mitään pahaa menoa tällä hetkellä, joka on minun jäähyväishetkeni. MARTTA. Lähtekäät sitten matkaanne.
Lämpimästi hiotti hartioitani, kun hyppelin kiveltä kivelle, telalta telalle. Mutta eineen seutuvista alkoi taivas kihnautua ja heti meni pilven limaskaan yltä yleensä, että aurinko paistaa öllötti vaan kuin turvakon suusta. Muutaman tiiman kuluttua oli taivas harmaassa peitossa, niin sakeassa, että päivä pimeni. Tiesin puolelta päivin tulevan sateen. Siispä pelossani lisäsin vauhtia.
Minä puolestani en huolikaan työllä liiaksi hartioitani kiskoa, vaan juon ennemmin, koska sillä vielä jalommasti hyödytän tätä ihmiskuntaa. RISTO. Kuin työnteolla? TOPPO. No, aivan. Katsos, nyt, eikö tämä ole selvä.
Ja jollen heti seurannut hänen käskyjänsä, niin hän rummutti jaloillaan hartioitani, jotta luulin kylkiluuni katkeavan. "'Hopp, hopp, poikaseni', huusi hän vähä väliä minulle ja nauroi ilkeää nauruaan. 'Nyt olen saanut hevosen itselleni. "Minulla ei ollut muuta neuvoa kuin alistua kohtalooni, niin kurjalta kuin se tuntuikin.
Päivän Sana
Muut Etsivät