Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Istualtaan nousten hän astui tai pikemmin hoiperteli Cineaan luokse; ja nojauten raskaasti hänen hartioillensa, huoahti hän, kauheasti, tuimasti tuijotellen: "Hänen nimensä hänen oikia nimensä?" Cineas katsahti ylös ja häntä hirvitti. Hän arvasi asian todellisen, katkeran laidan. Mutta se oli liian myöhään. Ohkaisten hän vastasi: "Philo Kretalainen." Imettäjä hengähti syvältä ja vaipui laattiaan.
Muutamat päälliköt erkanivat vähän ajan perästä toisista ja kunkin heidän ympärillensä kokountui joukko neekereitä. Päälliköt puhuivat heille muutamia sanoja ja heti neekerit sälyttivät hartioillensa, mitä ikinä oli vähästäkään arvosta, ja lähtivät kulkemaan metsiin päin. Herra Vanderstratenin mielestä oli, ikäänkuin raskas kuorma olisi nostettu hänen sydämeltänsä.
Heidän täytyi siis ensin valloittaa mainittu saari, ennen-kuin taisivat kaupunkia piirittää sekä maan että meren puolelta, ja Anhalt-Dessaun ruhtinas Leopold, jota tavallisesti nimitettiin vain vanhaksi Dessau'ilaiseksi, hän tarjousi valloittamaan saarta meiltä. Se oli kova koetus, mutta Leopold olikin juuri se mies, joka taisi ottaa hartioillensa mokoman työn.
Näytti siltä kuin hän olisi kumppaniensa etupäässä ajanut vihollista takaa; hänen käyntinsä oli tasaista ja nopeata; hopeaiset hapsensa, jotka olivat yhtä valkeat kuin lumi allansa, valuivat hänen hartioillensa; silmissä paloi sama tuli kuin pitkää aikaa ennen, hänen seisoessaan ensimmäisessä rivissä kun Venäläiset hyökkäsivät pienen Porrassalmen ylitse ja kunnaalla kävivät Savolaisten kimppuun; ei sanaakaan tullut hänen huuliltansa, ennenkuin hän astui kotonsa kynnyksen ylitse.
Hän kulki Westerwald'it ja Lahn'in laaksot, saarnaten parannusta ja apua antaen, ja jos milloin hyljätyn tapasi, ei hän kysynyt oliko se lutherilainen vai paavilainen. Milloin hän näki kuolleen tienvieressä makaavan oli se lutherilainen tai paavilainen nosti hän hänet aivan yksinään hartioillensa ja valmisti hänelle leposijan siunattuun maahan.
Sanoi jo kauan odottaneensa tätä ja kyllästyneensä rosvonelämään, joka ei tuottanut hänelle muuta kuin raskasta työtä. Kyttyräinen oli ottanut hänet koplaansa yksinomaan hänen suurten ruumiinvoimiensa tähden. Ryöväysretkillä pantiin aina kolmen miehen taakka hänen hartioillensa, ja hauskoille kaupparetkille hänen omaan kotimaahansa otettiin hänet harvoin mukaan.
Se raskas kuorma, jonka tuskaloinen odottaminen ja useasti pettyneet toiveet olivat laskeneet heidän hartioillensa, poistui nyt heistä, ja pitkästä ajasta nauttivat he ensimäisen kerran levollista ja virvoittavaa unta. Päivän valjetessa heräsi Martti yht'äkkiä unestansa, ja kavahti seisaalleen.
"Voimani ovat minulta vilpistyneet." Martti katseli tuimasti taivasta, ja hykersi käsiänsä. "Ei, ei!" mutisi hän sitten itsekseen "minä tahdon pelastaa sinun, taikka kuolla sinun kanssasi! Jumala auttaa varmaan minua, ja antaa minulle uudet voimat!" Hän notkistui nyt puoliksi jähmettynyttä nuorukaista vastaan, kohotti häntä seisaalleen, nosti hänen hartioillensa, ja alkoi uudestaan juosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät