Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Oli kirkas, kylmä iltapäivä ylhäällä vuoristossa. Ilma oli pakkasesta sinervä, vaan paikottain se hienosti rusotti yläpuolella suippusia huippuja, rotkoja ja kukkuloita, jotka kuni jakso jättiläiskinoksia harju harjun vieressä haamottivat taivaan rannalla korkeutta kohti.
Kun suuret metsäneläimet: hirvet, peurat, ilvekset ja sudet talvisilla retkillään pohjoisesta etelään tulivat selkien pohjoispuolelle ja siellä olivat aikansa oleskelleet, siirtyivät ne harjun honkien suojassa eteläpuolelle vesiä.
Kukapa tässä kukkunevi, Kenpä kielin laulanevi, Tämän kunnahan kukuilla, Tämän harjun hartehilla, Kun tämä kana katovi, Tämä hanhi hairahtavi, Eksyvi emosen tuoma, Punapuola pois menevi. Kun tämä kana katovi, Tämä hanhi hairahtavi, Katoi luuta lattialta, Huosia pesinpytystä, Tuopin korvat tummenevat, Pinttyvät pikarin laiat.
Tyhjänä kunnas viel' oli, vain somerharjalta sieltä ilmaan honkia nous hatalatvoja, kärvettyneitä; sinnepä sittenkin nämä nuoret rientävät rinteen mutkaista polkua myöten, ja koht' ovat huipulla harjun. Vaihtelevampi ja laajempi on näkö sieltä: nyt silmään loppumaton ala metsiä, järviä, peltoja aukee, illan himmeiseen ruso-hohteeseen puettuina. Kulkija-parvia haamottaa.
Oli Jorma siitä Karille ja hänen äidilleen puhunutkin, mutta siitä pitäen, kun Kari varmasti mielensä ilmaisi, oli Jorma apuna siinä, missä voi. Kun Jorma oli harjun selkää kappaleen hiihtänyt ja maat alkoivat kohoilla sille vaaralle, missä oli Karin maja, kohahti yht'äkkiä hiihtäjän edestä iso metso lentoon. Kuulostettuaan, minne se asettui, lähti Jorma jäljestä hiihtämään.
Vielä tästä neitosesta, Tästä kainusta kanasta, Suku juopi suuren sarkan, Suku sarkan, taatto tuopin, Maammoni hopiamaljan, Veikko kupin kultalaian, Kaaso kannun kallistavi, Heimo hempiän pikarin. Kun tämä kana katovi. Kukapa tässä kukkunevi, Kenpä kielin laulanevi, Tämän kunnahan kukuilla, Tämän harjun hartehilla,
Agnes kapusi ylös ja keikkui ylimielisesti harjun reunalla. Antti varoitteli häntä ja tarjosi kättään avuksi. Mutta Agnes ei siitä huolinut, vaan hyppäsi huolettomasti, Antin varoituksista välittämättä, alas. Siinä hänelle ehkä kumminkin olisi käynyt pahasti, ellei Antti ottanut vastaan.
Itse itki Lemminkäinen, sini itki ja sureksi, kuni saaren maat näkyvi, saaren harjut haimentavi. Ei hän itke saaren maita, saaren harjuja haloa: itki saaren impy'itä, noita harjun hanhosia. Siitä lieto Lemminkäinen laskevi sinistä merta. Laski päivän, laski toisen.
"Armas kulta, tuot' en jouda vielä, Viel' on päivän tili tekemättä." Paksu kirja lojui polvillansa Lienee sangen ahne kirjamiesi Kirjaa nosti, aukaisi ja alkoi: "Harjun Maijan voit' on viisi naulaa. Vaikk' on, kuulin, kuusi lypsävätä.
Päivän Sana
Muut Etsivät