Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Katsoppas, hän oli niitä miehiä, joilla aina täytyy olla joku, jolle he osoittavat jonkunmoista suojelevaa hellyyttä ei hän mitään sen syvempää tarkoittanut sen ymmärrän nyt, kun katkeruus on haihtunut. Ja kun hän sitten huomasi että rakastin häntä enhän peittänyt häneltä, että maailma ilman häntä oli minulle kuollut silloin hän pakeni. En tiennyt hänen lähteneen pois muilta sen kuulin.
Näitä kertomuksia Menteith huolellisesti vertasi siihen, mitä herra Duncan itse tiesi virkkaa linnansa ja lastensa hävityksestä; ja helppo on ymmärtää, ettei Ardenvohrin ritarin muistosta ollut haihtunut mikään tähän kauheaan ja tärkeään tapaukseen kuuluva seikka.
Mielenkiihko oli haihtunut pois, hänen "paaninen kauhunsa" oli tyyntynyt ja tuntui hänestä nyt ainoastaan pieneltä jutkulta, jonka hänen kiihtynyt fanttasiiansa oli matkaan saanut. Hän tuns itsensä vakuutetuksi siitä, niin, hän saattais vaikkapa vetoa lyödä, ett'ei se ainakaan ollut hänen äitinsä.
Sitä hän ei tule sallimaan, ja kyllä hän vielä antaa sen vähän, minkä tarvitsen. Luultavasti sedän neuvosta hän alkoi houkutella minua ensin lukemaan tohtoriksi ja sitten vasta, jos tämä halu ei vielä olisi haihtunut, mutta kun setä kuuli, että minä sittenkin pysyin päätöksessäni, suuttui hän ja otti keppinsä ja meni kävelemään eikä ole sen jälkeen ollut minua näkevinään.
Kaarle Suuren elämän historian kirjoitti kohta hänen kuolemansa jälkeen hänen uskollinen ystävänsä ja neuvonantajansa Einhard, ja se kirja levisi kopioimalla tavattomasti ja kaikkialla sitä luettiin ihmetellen. Mutta kansa, jonka mielestä suuren keisarin kuva ei haihtunut, sepitsi hänestä tarinoita ja lauluja, pukien hänen kuvansa runouden loistoon.
Viimmeisen silmäyksensä, jossa laupeus ja anteeksianto kuvastui, hän loi Haukansilmään. "Hänen henkensä on haihtunut", sanoi Haukansilmä surullisesti ja nosti maahan vaipuneen ruumiin istuvaan asentoon kallioseinän nojaan.
Sillä, sen vakuutan teille, herra kenraali, se leiviskän verta lihaa, mikä minusta on haihtunut, oli kokonaan karttunut Hollannin säätyjen säännöllisen palkanmaksun kautta.» »Jos niin on», virkkoi markiisi, »niin olette vaan sen verran iaihtunut, että nyt olette paraissa marssilihoissa.
Mutta häntä ei naurattanut enää, kun hän huomasi, että monet hänen vanhoista tuttavistaankin lakkasivat häntä tervehtimästä ja hän oli toisten silmissä lukevinaan tuon sanattoman, epämääräisen, tuhatpäisen epäilyn, jota vastaan ei voinut taistella, sillä olisihan se heti ensi iskulla haihtunut ilmaan, jälleen entistä sankemmaksi ja uhkaavammaksi ukkospilveksi kokoontuakseen.
Kun hän tupaan tultuaan oli riisunut saalin päästään, arvelivat kaikki, että hän oli jotensakin samannäköinen kuin ennenkin. Mutta kun puna poskista oli haihtunut, huomasi äiti, miten kalpeaksi ja laihaksi hänen tyttönsä oli muuttunut. Liisa ja Tiina huomasivat heti hänen kirjavan puseronsa ja leveän nahkavyön, joka teki hänet niin hoikaksi vyötäisiltä. Kädet olivat hienot ja valkoiset.
Mutta minä iloitsin, käydessäni tunturin yli tänään, siitä että sinä syöksisit päälleni, tultuani tänne, että löisit minua ja potkisit minua pois; minä olen käynyt ikäänkuin horroksissa, ja kuinka minä olen kärsinyt tänä päivänä! Mutta nyt Hyvä Jumala että olet ottanut lapseni huostaasi, sitä en unohda. On kuin noituus olisi haihtunut pois minusta nyt mutta kuinka hauskaa täällä on.
Päivän Sana
Muut Etsivät