Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
»Kuinka vanha olit, kun ranskalaiset tulivat maahan?» Tyttö käänsi katseensa maahan. »Viidentoista herra.» Lempeämpi tunne oli uudelleen heräämäisillään Boleslavin mielessä, mutta synkkä ja haihtumaton epäluulo tukahutti sen kohta. »Saitko maksun vaivoistasi?» kysyi hän purren hampaitaan. »Kyllä, herra», vastasi tyttö levollisesti. Boleslavia puistatti inhon puuska. »Kuinka suuri oli palkkasi?»
Pahaisena paitaressuna, pikkuisena piimäsuuna tulimme jo ystäwiksi erään ystäwäni kanssa. Leikit, riidat, surut, ilot ja woileiwät, kaikki, kaikki oliwat meille yhteisiä, oi onnellista lapsuuden aikaa kuitenkin! Kuta isommiksi me kaswoimme, sitä lujemmaksi liittyi ystäwyytemmekin, sillä lapsuuden ystäwyys on haihtumaton.
Haihtumaton muisto. Muut muistot haihtuu, katoaa, Yks säilyy yksinään: Onk' iloinen vai suruinen, En tiedä itsekään. Kun riemun päivyt loistettaan Mun elontiellein luo, Kuin varjo aina muassain Käy muiston haamu tuo. Kun murhe mielen valloittaa Ja silmä kyyneltyy, Ei murhe sitä yksin tee: Se on myös muiston syy.
Runossaan Haihtumaton muisto hän sanoo nimenomaan olevansa kokonaan epätietoinen siitä, onko se »iloinen vai suruinen». Hän tietää vain, että se seuraa häntä kaikkialle, että hän ajattelee sitä, jos hän puhuu muiden kanssa tahi muita kuuntelee.
Ainakin näyttää siltä, kuin Platonin »Valtion» yhteiskuntaihanne tuo ihmiskunnan haihtumaton haave, että viisaat, »filosofit», joskus tulisivat ohjaamaan ihmiskunnan kohtaloa! olisi hänen mielessään kangastanut, kun hän »Filosofisissa dialogeissa» hahmoittelee sen yhteiskuntamuodon, joka paraiten turvaisi ihanteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät