Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025


Tahdomme muutamin sanoin kertoa, mitä seurasi edelläkuvattua kohtausta. Svenonius kannettiin sakastista tunnottomana kirkkoon, jossa vanha aliupseeri pesi ja sitoi hänen haavansa, joka oli syvä ja hengenvaarallinen. Aliupseeri olikin siihen toimeen mies paikallaan, sillä monilla sotaretkillään oli hänellä ehtimiseen ollut tilaisuutta siihen perehtyä.

Hänen haavansa oli auennut. Hänen silmänsä aukenivat myös, hänen kätensä kohosivat ylöspäin. Toisessa hän piti muutamia pergamentti-levyjä, muutamia kirjeitä, jotka Scharnachthal siihen oli pistänyt. Ikäänkuin isänmaan rakkauden elähyttämänä tuo haudan partaalla seisova uros vihdoin jaksoi puhua.

"Ja kun hän kasvoi suuremmaksi, veistin hänen ensimmäisen nuolensa ja pesin hänen ensimmäisen haavansa! Minä saatoin häntä kultaiseen Bysantin kaupunkiin ja varjelin häntä siellä ruumiin ja sielun puolesta. "Ja kun hän kukisti tämän ihanan maan, kuljin hänen edellään askel askeleelta ja pidin kilpeä hänen edessään kolmessakymmenessä taistelussa.

Valamalla pyörtynyttä sadevedellä, jota onneksi oli runsaasti saatavana, hän sai palvelijan henkiin jälleen ja nenäliinallansa hän sitoi hänen haavansa. Sitten hän auttoi hänet istumaan, mutta seisoa loukkaantunut ei jaksanut, sillä päätä huimasi.

"Jos mahdollista olisi ollut, olisi Pietari vaatinut nyt kohtalonsa kanssaan taisteluun, sillä hän ei voinut ymmärtää, miksi kaikkien onnettomuuksien piti juuri häntä kohdata, vaikka eihän hän ollut huonompi muita ihmisiä. Kuitenkin paransi aika vähitellen hänenkin haavansa, sillä sanotaanhan ihmisen tottuvan kaikkiin.

Ja hypäten satulaan, hän lähti ajamaan täyttä karkua, samalla kun Scharnachthal, kääntyen kumppaniensa puoleen ja pitäen veli Starck'in kättä yhä vielä omassaan, lausui: "Veljet, meidän tulee osoittaa kiitollisuuttamme hänelle." Kaksi kuollutta urosta. Seuratkaamme ensin Beit-Weber'iä. Hän ei ollut ainoastaan uudestaan haavoitettu, hänen entinenkin haavansa oli jälleen auennut.

Hän näytti luulevan olevansa kotonaan, hän oli tullut aivan tylsäksi ja päästään pyörälle ainoan pojan kuolemasta, se muistutti häntä luultavasti oman tyttärensä hirveästä kuolemasta. Hänen haavansa olivat auenneet, hänen kasvonsa olivat tuhkanharmaat, hän tallusteli ehtimiseen edestakaisin, unehtui sinne, otti kaiken surun omakseen.

"Huomenna ennen kukon laulua urhoollinen Hunibad saapuu Terioliksesta sinua noutamaan hän on luvannut sen. "Hänen haavansa eivät ole vielä kokonaan parantuneet hän on vielä heikko, mutta hän sanoo, ettei voi kestää enää toimettomuutta, kun huhuna kerrotaan, että vihollistemme kanssa alkaa pian taistelu uudestaan. "Hän haluaa kuningas Totilan luo Roomaan.

"Henbane Dwining", virkkoi haavoitettu, kun tunsi haavansa kivun viihtyvän, "sinä olet taitava, verraton lääkäri, mutta eipä sinunkaan taitosi kaikkiin pysty.

Ennen on jo mainittu, mitenkä hän voiteli tuon karhun repimän haavansa, mutta ei ole mainittu, mikä seuraus tuommoisesta lääketieteellisestä Matin toimesta tuli. Samassa alkuperäisessä siteessä oli haava noin kolmisen viikkoa, eikä Matti näyttänyt aikovan sitä vähääkään; nilkuttihan vaan vähän ensi-aikoina.

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät