Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tieto oli kaikkialla herättänyt hämmästystä. Viimeksi Malmfelt oli telefoonannut Lahisiin. Herra Wallenberg ensin ei ollut tahtonut uskoa korviaan. Hän oli täysin äimistynyt. Viimein oli lausunut kerskauksen ja luvannut suurimmalla mielihyvällä saapua määräaikana Holmaan. Istuimme salin puolella, sulassa rauhassa, kun herra Soinivaara tuli lausumaan jäähyväiset.
Pappi on vaiti hetken aikaa ja singoittaa sitten seuraavat töykeät, lyhyet sanat vasten yleisen ilon naamaa: Schulberg on valittu! Seuraa hetki äänetöntä hämmästystä ja kauhistuneita, kiivaita kysymyksiä, joihin pappi uudestaan vastaa: Schulberg on valittu! Kuinka? Mitä on tapahtunut? Mitenkä? Kylänvouti kertoi päin vastoin. Mitä on sitten tapahtunut?
Eräänä päivänä kun Stanley saapui muutamaan kylään, tuli äkkiä sanansaattaja ilmoittamaan että pelätty sodankävijä Mirambo oli tulossa ja hänen mukanaan summaton joukko rosvoja. Voi kuvitella mieleensä sitä hämmästystä, levottomuutta ja kauhistusta, minkä tämä tieto herätti kylän väestössä ja niitä monia neuvotteluja ja keskusteluja, mitä nyt tapahtui.
Ma hälle: »Jos tuo joki juoksee tänne, kuin kerroit, meidän maailmasta, miksi se vasta näkyy tämän törmän alta?» Hän mulle: »Tiedät, pyöreä on paikka, ja joskin kauaksi jo tullut olet, vasenta äärtä pohjaa kohti pyrkein, et koko ympyrää sa käynyt ole; siks sulle uusi joku jos on seikka, sun tuost' ei tarvis hämmästystä näyttää.» Ma hälle vielä: »Mestari, miss' ovat Lete ja Flegeton?
"Ymmärrättehän," sanoi Lily, laskien kätensä Kenelmin käsivarrelle ja vieden häntä sille paikalle, josta hän luuli kuvan näkyvän parhaimmassa valossa; "tämä kuvaa sitä hetkeä, jolloin Blanche ensi kerta näkee linnun. Katselkaa tarkoin sen kasvoja; ettekö huomaa äkillistä hämmästystä puoleksi iloa, puoleksi pelkoa? Se herkenee leikkimästä rullan kanssa.
Sillä aikaa kun Stephens selitti tapausta kapteenille, käytin minä miestemme hämmästystä hyväkseni, puhuen heille ystävällisesti, muistaakseni seuraavaan tapaan: "Toverit! Veljet! Onko paha henki teidät niin valtaansa saanut, että vaaran suurimmilleen jouduttua unhotatte velvollisuutenne kirottua viinahimoanne täyttääksenne?
Mutta minä en voinut puhua; huuleni liikkuivat, mutta ääntä en saanut kurkustani; loin vain hämmästystä ilmaisevan katseen ympärilleni ja pöydällä olevaan viinipulloon ja ummistin taasen silmäni. Rintani rupesi taasen huokumaan ja hengitys kävi vaivalloisesti. Kapteenille tuli taasen tuska. Hän sieppasi viinipullon käteensä ja tyhjensi puolet sen sisällöstä kurkkuuni.
"Minä en voi tuolla sisäll' olla!" Meluavain ihmisten raa'at huudot ja elämöimiset kohosivat korkeuteen hänen ympärillään, ikään kuin lainehtiva meri, ain' enemmän ja enemmän kuta kauemmaks alaspäin päästiin. Vallattomuudet, ruoskimiset ja sisälle murtaumiset olivat kauhua ja hämmästystä levittäneet porokylihin.
Se oli koko tuona synkkänä, surullisena päivänä vasta ensimäinen näky, jota katsellessani tunsin muutakin, kuin ihmettelevää sääliä ja hämmästystä. Siinä ainakin oli järjestystä ja selvyyttä todistuksena siitä, mitä voimakas, jatkuva yhteistoiminta voi saada aikaan.
"Pelkäänpä, että Watsonin ja minun täytyy lähteä Lontooseen." "Lontooseenko?" "Niin, luulen meidän nykyään olevan enemmän hyödyksi siellä." Sir Henryn kasvot osoittivat ilmeistä hämmästystä. "Minä olin toivonut, että pelastaisitte minut tästä jutusta. Ei ole juuri hauskaa olla yksin täällä kotona enemmän kuin nummellakaan."